Jättiläismäiset palmukaalit seisovat rivissä keittiöpuutarhan reunamilla. Niiden takana kurkkivat miestä korkeammat sokerimaissit ja taustalla papujen painamat salot. Varhaisperunaa on nostettu jo keskikesästä asti, ja palsternakat alkavat olla korjuukypsiä. Punajuuret ja porkkanat kasvavat vielä kokoa, mutta varhaissadosta on nautittu pitkin kesää. Salaatit ja yrtit eivät korjaamalla lopu.
Keittiöpuutarha punaisen talon pihamaalla Vaasan eteläpuolella on täynnä tuoksuja ja tunnelmaa. Viljelylaatikoiden ryhdittämän hyötytarhan on suunnitellut ja rakentanut maisemasuunnittelija Adrian Evans.
– Rakastan kokkausta ja kasvimaan antimet käytämme heti, kun jotain syntyy. Ei ole mitään niin herkullista kuin tuoreena kerätty sato ikiomalta kasvimaalta, Adrian huokaa.
Luonnonmukaista viljelyä
Keittiöpuutarhasta ja sinne sijoitetusta kymmenestä viljelylaatikosta satoa syntyy kolmihenkisen perheen tarpeisiin kesäpöydän antimiksi, pakastettavaksi, kuivattavaksi ja kellariin. Perheen 6-vuotias Alex-poikakin tietää, mistä paras ruoka pöytään tulee. Usein puutarhurin jaloissa pyörivät myös perheen kaksi koiraa.
Viisitoista vuotta sitten Englannista Suomeen muuttanut Adrian on jo tottunut havunvihreään maalaismaisemaan, etelä-pohjanmaalaiseen elämään ja rannikkoalueen säänoikkuihin. Vaikka alkukesä oli kylmä, loppukesällä kasvimaalla ei ole enää merkkiäkään siitä.
– Kasvit kärsivät keväällä ravinnepuutoksista, sillä ne eivät saaneet kylmästä maasta tarpeeksi fosforia. Levitin kastelukannulla lehdille lannoitetta, joka auttoi kasvit nopeaan kasvuun sään lämmettyä, puutarhuri kertoo.
Päivisin Adrian Evans työskentelee läheisessä taimistossa, jossa hänet intohimonaan on monivuotisen kukkien lisäys. Niitä hän kasvattaa pistokkaista ja juurenpaloista myös omassa kasvihuoneessaan kurkkujen ja tomaattien seurana.
Avaran pellon reunalla sijaitsevassa puutarhassa kasvit viihtyvät, vaikka merituulet joskus puhaltavatkin navakasti. Kasvien juuret versovat syvällä luonnonmukaisessa puutarhamullassa, ja lisää ravinteita ne saavat luonnonmukaisesta lannoitteesta. Karummissa oloissa viihtyvät yrtit on istutettu hiekkapitoiseen yrttimultaan.
Kasvimaan luonnonmukaisuus on valinta, jonka Adrian on tehnyt täydestä sydämestään. Hän haluaa tuottaa perheelleen puhdasta, maukasta ruokaa ja elää sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. Adrian kantaa myös vastuuta seuraavista sukupolvista tämän päivän työllään ja teoillaan.
– En käytä torjunta-aineita lainkaan. Tarvittaessa voisin levittää kasvustoon laimennettua mäntysuopanestettä tai nokkosista uutettua liuosta, mutta tuholaiset ovat onneksi pysyneet poissa muutenkin.
Rehevässä kasvustossa lymyilevät etanat Adrian poimii pikkukoriin ja päästää ne takaisin luontoon vasta puutarhan laitamilla. Rikkaruohot hän kitkee käsin, ja kuivattaa juuret auringossa. Yksivuotiset rikkaruohot päätyvät kasvimaan ravinteiksi kompostin kautta.
Puutarha on intohimoiselle puutarhurille kuin ystävä, jonka kanssa on nautinnollista viettää aikaa. Ystävästään hän haluaa pitää hyvää huolta.
– Kun kylvän, istutan, kitken ja korjaan satoa, olen onnellinen jokaisesta hetkestä. Herään jokaiseen päivään tyytyväisenä siitä, että saan viettää sen puutarhassa työssä ja vapaa-aikana.
Sydän puhdasta multaa
Keittiöpuutarhat ovat tuttuja Adrian Evansille jo lapsuudesta, sillä vanhemmat, isoäiti ja tämän veli olivat innokkaita hyötyviljelijöitä. Oma innostus orasti, kun 14-vuotias Adrian pääsi kahdeksi viikoksi harjoittelijaksi yli 700-vuotiaaseen Ripleyn linnan puutarhaan Yorkshiressä.
Englannin vuosinaan Adrian Evans suunnitteli isoja ja pieniä puutarhoja, myös osastoja Chelsea Flower Show -näyttelyyn Lontoossa. Hän opiskeli puutarha-alaa myös yliopistossa. Puutarhasuunnittelua hän jatkoi muutettuaan Suomeen.
– Puutarha on rakkauteni, intohimoni. Haluan jakaa tietoni ja riemuni ihmisten kanssa, että hekin voisivat kokea sen, mitä itse olen puutarhalta saanut.
Suunnitelmallista satoa
Keittiöpuutarhan hoitaminen on Adrianille seikkailu. Keväällä alkanut matka ensimmäisten siemenpussien rapistelusta on päättymässä sadonkorjuuseen. Suurimman osan puutarhan kasveista hän on kasvattanut siemenestä satoon, vain kurkut hän osti taimina.
Erityinen ilonaihe ovat olleet aurinkoisesta kesästä nauttineet sokerimaissit, jotka Adrian esikasvatti kasvihuoneessa ja istutti ulos kesän alussa. Satoisa mangoldi on opettanut perheen valmistamaan ruokaa monin uusin tavoin.
Viljelylaatikoissa kasvavat salaatit, monet yrtit, persilja, mangoldi, kesäkurpitsa ja kesän aikana nautittavat juurekset. Perunat, porkkanat, punajuuret, kaalit, sipulit, palsternakka ja pensaspavut kasvavat viljavaksi parannetulla savisella pellolla. Perunanmukuloita on elokuun loppuun mennessä nostettu jo kymmeniä kiloja. Palsternakan- ja porkkananjuuria on kerätty korillinen.
Yrteistä ahkerassa käytössä ovat olleet timjami, sitruunamelissa, mintut, rakuuna korianteri ja aaprotti. Sadon lisäksi niissä viehättävät tuoksut tai kukinta.
– Viljelykasvien lehdet ovat värikkäitä, mutta keittiöpuutarhassa pitää olla myös kukkia. Kukat houkuttelevat paikalle pölyttäjät, Adrian muistuttaa.
Keittiökasvimaalla vallitsee järjestys niin, että kasvit viihtyvät ja näyttävät hyvältä. Adrian on tarkka ja huolellinen puutarhuri, joka laskee ja suunnittelee taimivälit tarkkaan. Kasvit pysyvät terveinä ja eivätkä rikkaruohot saa yliotetta.
Suunnitelmat pitävät, eikä yllätyksiä satu. Tai ehkä sentään, kun kesän lämmössä kasvit päättivät taitavien käsien hoitamina loppukesällä rehevöityä yli odotusten!
– Ensi vuodeksi aion kerätä siemeniä lajeista, jotka ovat kasvaneet terveinä ja tuottaneet erityisen hyvän sadon. Jatkossa kasvatan yhä enemmän taimia kasvihuoneessa itse, Adrian suunnittelee.
Kierrätä kasvimaalla
Puutarhassa noudatetaan viljelykiertoa. Se estää kasvitautien ja tuholaisten leviämistä ja auttaa ravinteiden hyödyntämisessä. Viljelykierto on tärkeä keittiöpuutarhassa, jossa ei käytetä torjunta-aineita.
Alue on jaettu neljään lohkoon, joissa kasvien paikkoja kierrätetään hallitusti. Ensimmäisenä vuonna viljellään maahan typpeä tuovat herneet, seuraavana vuonna ravinteikkaan maan lajit, kuten kaalit, kurpitsat ja sipulit. Kolmantena vuorossa ovat juurekset, peruna, porkkana ja punajuuri. Viimeisenä kierrossa ovat vähään tyytyvät salaatit ja yrtit.
Vaikka viljelykiertoa noudatetaankin, ensi keväänä koko puutarha myös lannoitetaan luonnonmukaisella lannoitteilla. Kesän sato on verottanut kasvualustan ravinnevaroja, mutta hyvä sato innostaa puutarhuria jatkamaan.
– Haaveissani on vielä laajentaakin keittiökasvimaata. Yrttitarhan suunnitteleminen tuo valoa syys- ja talvi-iltoihin, kun kasvimaa on enää kesämuisto.
Teksti: Paula Ritanen-Närhi