Chelsea Flower Show -puutarhanäyttely

Chelsea Flower Show järjestetään aina toukokuun lopussa - ja kasvit ovat ehdottomasti näyttelyn parasta antia.

Chelsea Flower Show -puutarhanäyttely

Olen hetkeksi takaisin kotimaassani; suutelen maata jalkojeni alla ja suuntaan pian maailmankuuluun Chelsea Flower Show -puutarhanäyttelyyn keskelle Lontoota. Tätä on odotettu! Edellisestä kerrasta on ehtinyt kulua jo muutama vuosi. Tapaan pitkästä aikaa vanhoja tuttuja, saan päivitettyä osaamistani ja aion kiertää näyttelyn kaikki 30 esittelypuutarhaa.

Kasvit ovat Chelsean näyttelyn parasta antiaKasvit ovat Chelsean näyttelyn parasta antia – niin vanhat suosikit kuin vuoden 2015 uutuudet. Kun itse nuorempana valmistelin puutarhoja näyttelyä varten, opin lyhyessä ajassa valtavasti uutta kasvien valmistelusta ja kasvun ajoittamisesta.

Chelsea Flower Show -näyttely järjestetään aina toukokuun lopussa, jonka vuoksi on haasteellista saada puutarhaan jo täydessä lehdessä olevia puita tai vielä kukkivia narsisseja (joiden kukinta-aika on jo maalis-huhtikuussa). Ajoituksen on oltava täydellinen ja kasveja on kasvatettava kolminkertainen määrä tarpeeseen nähden. Tällä tavalla varmistetaan täydellinen kukinta juuri sinä hetkenä, kun tuomarit kävelevät puutarhaasi.

"Puutarhanhoidon oppiminen vie koko elämän, ja kaiken opitun käytäntöön soveltaminen vie toisen." Mies oli oikeassa.

Olin onnekas päästessäni mukaan Chelsean näyttelyn maailmaan jo opiskeluaikoina. Toisena näyttelyvuotenani vastasin yhden puutarhan kaiken kasvimateriaalin hankinnasta ja kasvattamisesta yksin. Puutarhaa kutsuttiin toivon puutarhaksi, sillä se oli suunniteltu hoitokotia varten. Monet kasveista kerättiin talvella puutarhasta, joka oli rakennettu rinteeseen. (Selkäni muistutti tästä seuraavat kolme kuukautta!) Täällä tapasin puutarhan perustajan ja omistajan, jonka sanat tulen muistamaan ikuisesti: ”Nuori mies”, hän sanoi. ”Puutarhanhoidon oppiminen vie koko elämän, ja kaiken opitun käytäntöön soveltaminen vie toisen.” Mies oli oikeassa.

Kaivoimme ylös puuvartisia pioneja (Paeonia delavayi), erilaisia pensaita ja monenlaisia perennoja. Kasvatimme myös suuren määrän sipulikasveja. Näyttelyn avajaispäivänä kaiken kruunasi 60-vuotias tammi (Quercus robur), jonka olimme käsin kaivaneet ylös ja siirtäneet uuteen kotiin. Tammi oli täydessä lehdessä ja se näytti siltä kuin se olisi kasvanut samassa paikassa koko ikänsä. Olimme käyneet monta keskustelua ennen tätä – minä ja puu.

Hankimme paljon kasveja myös taimistosta, joka sijaitsee M25-moottoritien päässä Pohjois-Lontoossa. Kyseinen paikka välittää täysikasvuisia kasveja 50, 100 ja 200 litran ruukuissa ja he kasvattavat tilauksesta kasveja myös Chelsean puutarhanäyttelyn esillepanijoille. Taimisto on erikoistunut tuottamaan huippulaadukkaita kukkia, puita ja pensaita, jotka ovat kauneimmillaan juuri arvostelupäivänä. Tämä on eräänlainen taiteen muoto, joka on vaatinut vuosien perehtymisen aiheeseen. Opin taimiston työntekijöiltä yhden päivän aikana enemmän laadukkaiden näyttelykasvien tuottamisesta kuin olisin oppinut perehtymällä samaan aiheeseen koko elämäni ajan Internetissä tai kirjojen kautta.

Hyvät neuvot mielessäni säätelin huolellisesti kasvihuoneiden lämpötila- ja valaistustasoja. Jos lehtien oli puhjettava tai kasvin kukittava normaalia aiemmin, lisäsin lämpöä ja pidensin valoisaa aikaa keinovalon avulla. Lämpötilan ja valoisan ajan on oltava juuri sopiva – muutoin kasveista tulee heikkoja eivätkä ne kestä ulkona tuulen virettä. Kun oli tarpeen saada kukat tai sipulikasvit kukkimaan tavallista myöhemmin, siirsin ne jäähdytyksellä varustettuun vanhaan kuorma-autoon. Kasvien kehitys hidastui talvea tai alkukevättä vastaavalle tasolle, kunnes oli oikea hetki viedä ne ulos. Näitä kahta menetelmää soveltamalla itse kasvatettuja kasveja karaistiin kahden viikon ajan niin, että ne tottuivat olosuhteisiin ulkona ennen kuorma-autoon lastaamista ja kuljettamista Chelsean näyttelyyn.

"Tehtävä vaatii perehtymistä ja huolellisuutta."

Kaikkia kasveja ei tietenkään voi täysin hallita; osa kasvaa nopeammin ja toiset hitaammin kuin muut, vaikka olosuhteet olisivat samat. Luonnollisesti! Tästä syystä kasveja kasvatetaan näyttelyä varten kolminkertainen määrä tarpeeseen nähden, sillä vain parhaassa kukoistuksessaan olevat kasvit pääsevät esille. Tehtävä vaatii perehtymistä ja huolellisuutta. Tuhansien näyttelyvieraiden iloiset katseet ja kommentit saavat unettomat yöt ja vaikeat ajat kuitenkin unohtumaan hetkessä. Kaiken kruunaa tietysti se, kun kävelet takaisin puutarhaan tuomarien lähdettyä ja huomaat, että he ovat jättäneet sinulle tavoittelemasi mitalin.

Adrian Evans, Kekkilän puutarhuri