Koo: ”Osoita rakkautta. Anna puu.”

Toiset kaivertaa sydämen puuhun. Toiset kasvattaa puun, johon se nimi kaiverretaan.

Sitruspuu

Tuossa taannoin törmäsin kaveriporukassa keskusteluun, jossa eräs nainen hekumoi silmät pyöreinä vanhaa tarinaa siitä, kuinka joku mies vuosikymmeniä sitten oli kosinut naistaan jylhän ikitammen juurella. Nainen oli vastannut kyllä, ja sen kirvoittamana mies oli kaivertanut linkkuveitsellä sydämen ja pariskunnan nimikirjaimet puun kylkeen. Siitä edespäin mies oli aina joka vuosi kihlajaispäivänä vienyt naisensa samaisen puun juurelle. Skumpat oli sipaistu, mansikoita naposteltu, menneitä muisteltu ja kaiverrusta ihasteltu. Kaveriporukassa keskustelu keskittyi lähinnä ruotimaan sitä, kuinka boss-levelin romantikko tämä kyseinen jäpikäs oli ollut.

Ihanamiesmäenkestä! Nyökyttelin ja hymähtelin hyväksyvästi mukana, mutta itse lähinnä fiilistelin sitä puuta. Kuinka mahtavaa ja romanttista olisi ollut se, että olisi itse kasvattanut sen puun jonka äärellä tuollaista rakkaustarinaa käytäisiin. Tämä ainakin osoittaisi kosijasta sen, ettei mitään olisi tehty hetken huumassa hätiköiden. Perustukset olisi luotu kuntoon. Olisi tarkkailtu ja ihmetelty. Kasvettu yhteen, kestetty elämän tyrskyt ja myrskyt. Ja sitten ihan lopuksi sipaistu se sydän siihen puun kylkeen, noin niinkuin kirsikaksi kakun päälle.

Mieleeni juolahti oma isäni, joka 90-luvulla rakensi meille talon. 20 vuotta myöhemmin piharempan yhteydessä isä heitti lipputangon juureen uudet sementit ja veti siihen äidin ja omat nimikirjaimet sydämen kera. Asiayhteys on eri, mutta jotain samaa, aikaa kestävää herkyttää tuossa oli havaittavissa. No arvatenkin pidin suuni kiinni, enkä latistanut tunnelmaa tahi alkanut kyseenalaistamaan tämän tammikaivertelijan romanttista kyvykkyyttä. Mutta siitä pidän visusti kiinni, että puu on aivan mahtava tapa osoittaa tunteita. Se on mahtava lahja kenelle tahansa ja oikein hoidettuna siitä jää muisto vaikka loppuiäksi. Korut, härpäkkeet ja hilavitkuttimet menevät pois muodista tai ne on helppo sysätä laatikon nurkkaan. Mutta puu tönöttää rehvakkaasti siinä pihalla – ikuisesti jos niin haluaa.

Sellaisen istuttaminen on oma vakava taiteenlajinsa, johon kannattaa paneutua huolella. Tässä ensalkuun havainnollinen video, joka kannattaa katsoa itse tai jakaa sille, jota ajattelit puulahjalla ilahduttaa.