Niittykasvit
Keltamaite
(Käringtand)
Lotus corniculatus
Keltamaite kuuluu Suomen alkuperäiseen niitty- ja laidunlajistoon. Se rikastuttaa maisemaa visuaalisesti ja tukee pölyttäjälajistoa. Keltamaitetta esiintyy luonnonvaraisena koko maassa, etenkin kuivilla niityillä, tienpientareilla, kallioilla ja laidunmailla.
Veden tarve:
Vähäinen
Valon tarve:
Aurinkoinen
Korkeus:
10-40 cm
Kukinta-aika:
Keskikesä
Keltamaite on kasvuvaatimuksiltaan vaatimaton kasvi. Parhaiten se menestyy aurinkoisilla ja kuivahkoilla, hiekkapitoisilla tai niukkaravinteisilla mailla. Se sietää hyvin kuivuutta. Syvälle ulottuvan juuriston avulla keltamaite selviytyy kuivuudesta. Keltamaite sietää kohtuullisesti tallaantumista ja niittämistä, ja se sopiikin myös laidunalueille ja kevyelle kulutukselle alttiisiin paikkoihin, kuten polunvarsille. Keltamaite ei viihdy varjossa, vaan se tarvitsee runsaasti valoa kukintaan.
Keltamaitetta lisätään siemenistä. Kylvö onnistuu parhaiten keväällä tai alkukesällä, kun maa on vähän lämmennyt. Siemenet tarvitsevat valoa itääkseen, joten kylvä siemenet mulloksen pintaan tai peitä vain hyvin kevyesti. Itäminen tapahtuu yleensä 1–3 viikon kuluessa kylvöstä.
Se on erinomainen kasvi monimuotoisuutta vaaliviin ja luonnonmukaisiin alueisiin ja perinneympäristöihin. Keltamaite toimii tärkeänä ravinto- ja mesikasvina monille hyönteisille, kuten kimalaisille, perhosille ja niiden toukille.
Keltamaite ei kaipaa lannoitusta. Hernekasvina se sitoo ilmakehän typpeä symbioosissa juurinystyröissään elävien bakteerien avulla. Keltamaite onkin mainio kasvi lisäämään maan elinvoimaa luonnonmukaisesti. Niittyalueilla kasvusto leikataan loppukesällä kukinnan jälkeen.