Kun kasvualustojen koostumus elää paikallisten raaka-aineiden mukaan, pysyykö päästölaskenta mukana muutoksessa? Kekkilän Portfolio Manager Hannes Rummukainen avaa, miten kasvualustojen hiilijalanjälkeä mitataan ja mitä muuttuva reseptiikka tarkoittaa käytännössä – sekä miksi tulevaisuudessa pelkkä tuotenimi ei enää riitä kertomaan mitään päästöistä.
LCA antaa kokonaiskuvan ympäristövaikutuksista
Rakentamisen hiilijalanjälkilaskenta on siirtymässä erillisestä lisäpalikasta osaksi jokapäiväistä suunnittelua. Viherrakentamisessa tämä tarkoittaa, että myös kasvualustoilta edellytetään läpinäkyviä, vertailukelpoisia päästötietoja.
– Elinkaariarviointi eli LCA (Life Cycle Assessment) antaa kokonaiskuvan tuotteen ympäristövaikutuksista raaka-aineiden hankinnasta aina käyttöön ja hävittämiseen saakka, Rummukainen kertoo.
Kekkilä käyttää laskennassa EU-komission hyväksymää PEF-menetelmää (Product Environmental Footprint) sekä Growing Media Europen (GME) kehittämää laskentatyökalua. Näiden avulla tuotekohtainen hiilijalanjälki voidaan verifioida ja esittää vertailukelpoisesti.
Hiilijalanjälki on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. LCA tarkastelee myös vaikutuksia esimerkiksi vesistöjen rehevöitymiseen, ilmansaasteisiin ja maankäyttöön. Näin viherrakentamisen ympäristövaikutuksia voidaan tarkastella laajasti – ei pelkästään CO₂-lukujen kautta.
Paikallinen reseptiikka perustuu kierrätykseen
Kekkilä valmistaa viherrakentamisen kasvualustoja eri puolilla Suomea, ja jokaisen multa-aseman reseptiikka perustuu paikallisiin, kierrätettyihin raaka-aineisiin. Tämä vähentää kuljetuspäästöjä ja tukee kiertotaloutta, mutta tekee samalla laskennasta aiempaa monimutkaisempaa.
– Sama tuote voi syntyä usealla reseptillä riippuen siitä, mitä materiaaleja on paikallisesti saatavilla. Laatu varmistetaan aina eräkohtaisilla näytteillä, mutta päästölaskennan näkökulmasta jokaisella reseptillä on hieman erilainen hiilijalanjälki, Rummukainen selittää.
Kasvualustojen hiilipäästöjä pienennetään erityisesti turpeen vähentämisellä ja kompostipohjaisten raaka-aineiden lisäämisellä. Esimerkiksi haravointijätekompostin osuus voi reseptistä riippuen pienentää CO₂-jalanjälkeä merkittävästi.
Myös biohiilen käyttö tuo kasvualustoihin kaksinkertaisen hyödyn: se parantaa vedenpidätyskykyä ja sitoo hiiltä pitkäaikaisesti maahan. Sertifioidut biohiilikrediitit, kuten Puro.Earth-järjestelmän kautta rekisteröidyt, voidaan jopa sisällyttää hankkeiden päästötavoitteisiin.
Laskenta tarkentuu jatkuvasti
Vaikka elinkaariarvioinnin periaatteet on standardoitu, eri laskentatyökalujen välillä on edelleen eroja. Käytetyt yksiköt (kg vai m³), raaka-aineiden tiheys ja kuljetusmatkat vaikuttavat tuloksiin. Lisäksi osa kierrätysraaka-aineista, kuten uudet kompostityypit, ei vielä sisälly kansainvälisiin tietokantoihin.
– LCA-laskenta on jatkuvan kehityksen tila, Rummukainen sanoo.
– Kun reseptiikka muuttuu ja uusia raaka-aineita otetaan käyttöön, on luonnollista, että myös laskentaa joudutaan päivittämään.
Tällä hetkellä viherrakentamisen kasvualustoille on olemassa vain muutamia keskimääräisiä referenssiarvoja kansallisessa CO2data-tietokannassa. Siksi Rummukainen kehottaa aina pyytämään eräkohtaiset LCA-laskelmat suoraan kasvualustatoimittajalta.
– Referenssiluvut antavat suuntaa, mutta todellinen hiilijalanjälki määräytyy aina käytettyjen raaka-aineiden ja reseptin mukaan. Me haluamme, että asiakkaamme näkevät nämä erot ja voivat tehdä aidosti tietoon perustuvia valintoja, hän painottaa.
Kekkilä jatkaa työtä tuotteidensa ympäristövaikutusten läpinäkyvyyden kehittämiseksi. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa LCA-tiedot ovat helposti saatavilla kaikille viherrakentajille – ja että jokainen työmaa voi valita kasvualustan, joka tukee sekä toimivuutta että ilmastotavoitteita.
“Päästölaskenta ei ole vain raportointia – se on työkalu kestävän rakentamisen ohjaamiseen.”
– Hannes Rummukainen, Portfolio Manager, Kekkilä
Kiinnostaako päästölaskenta viherrakentamisessa? Ota meihin yhteyttä!
Rakennetaan yhdessä kestävää kaupunkiympäristöä