Puna-ailakki
(Rödblära )
Silene dioica
Puna-ailakki herättää kukinta-aikaan huomiota pinkeillä kukilla. Sitä voi tavata mm. niityillä, lehdoissa ja puronvarsilla, mutta toisaalta se menestyy myös pellonpientareilla ja joutomailla. Se on yleinen kasvi koko maassa. Puutarhassa puna-ailakki sopii erityisesti luonnonmukaiseen ympäristöön.
Veden tarve:
Vähäinen
Valon tarve:
Puolivarjo
Korkeus:
40-60 cm
Kukinta-aika:
Alkukesä, Keskikesä
Suosittelemme tämän kasvin kanssa:
Multa:
Puna-ailakki menestyy hyvin valoisalla paikalla tai liikkuvan valon ja puolivarjoisan olosuhteessa. Parhaiten kasvi selviää multavassa ja kosteahkossa maassa, mutta se sietää myös aurinkoisia ja kuivahkoja paikkoja, jos maaperä ei pääse kuivumaan liikaa. Korkeutta se saavuttaa tyypillisesti 40–80 cm. Puna-ailakki on kaksikotinen, eli kussakin kasvissa on joko hede tai emikukkia. Ristiinpölytys on lisääntymisen kannalta välttämätöntä. Kukat houkuttelevat erityisesti kimalaisia ja perhosia.
Puna-ailakki lisääntyy siemenistä, ja puutarhassa sen kasvatus onnistuu parhaiten siemenkylvön avulla. Siemenet voidaan kylvää suoraan maahan aikaisin keväällä. Kukinta alkaa yleensä toisena vuonna, mutta esikasvatetuilla taimilla voi aikaistaa kukintaa ja saatat saada kukkia jo ensimmäisenä kesänä.
Puna-ailakki ei vaadi säännöllistä hoitoa, mutta kevyellä niitolla kasvusto pysyy elinvoimaisena. Niittyistutuksissa kukkavarret leikataan loppukesällä, kun siemenet ovat tuleentuneet ja varisseet maahan. Niittojäte kerätään pois, jotta maaperä pysyy niityille tyypillisesti vähäravinteisena.
Puna-ailakki on arvokas ekologinen laji. Se tarjoaa ravintoa pölyttäjille ja rikastuttaa perinnemaisemien lajistoa. Sitä voidaan käyttää maiseman monimuotoisuuden tukemisessa ja niittyalueissa.
