Puutarha tekee hyvää
Aurinko välkehtii veden pinnalla. Taustalla solisee puro lempeästi, linnut tarjoavat ulkoilmakonsertin ilman pääsylippuja. Elämä puutarhassa on toisinaan ahkeraa tekemistä, mutta puutarhuri-hyvinvointivalmentaja Virpi Pakaslahdella on puutarhaan luonnollinen ja rauhallinen suhde. Hän on opiskellut myös puutarhaterapiaa ja tietoisuustaitoja, ja kannustaa nauttimaan puutarhasta kaikilla aisteilla, rauhassa ja sallivasti.
”Jo puutarhuriksi opiskeluaikoina minulla heräsi ajatuksia rauhallisesta puutarhanhoidosta. Halusin herätellä ihmisiä nauttimaan puutarhasta ja pysähtymään. On tärkeä ottaa aikaa, hiljentyä ja kuunnella luontoa, joka on puutarhassa aina läsnä.”
Virpi Pakaslahti on puutarhuri, hyvinvointivalmentaja ja mindfulnessohjaaja. Hän kannustaa lempeästi nauttimaan puutarhasta ja luonnosta ja hyvää tekevistä vaikutuksista.
Vaikka Virpin puutarha on vielä nuori ja työn alla, ei hän koe puutarhan kanssa stressiä, vaan hyväksyy puolen hehtaarin puutarhan luomisen prosessina, joka vie aikaa. Hänellä on kuitenkin aikaa pysähtyä katselemaan ympärille ja kuuntelemaan kimalaisten ja mehiläisten surinaa. Edes keskeneräiset pihatyöt eivät haittaa.
”Kun lainaamme maata rakentamiselle ja puutarhaan, on mielestäni tärkeä rikastuttaa puutarhalla luontoa. Sitä paitsi luonnon tarkkailu on terapeuttista. On ihana huomata, kun kevään ensimmäiset kukkijat tarjoavat ravintoa pörriäisille ja sitä surinaa riittää sitten koko kesäksi. Puutarhassa riittää koettavaa, nähtävää, kuultavaa, kosketeltavaa ja maisteltavaa.”
Punatähkä on perhosten ja mehiläisten mieleen.
Aisteja hivelevä puutarha tarjoaa paljon mielihyvää ja kokemuksia. Kun vietämme aikaa puutarhassa ja ylipäätään luonnon ympäröimänä, vähenevät stressioireet ja tarkkaavaisuus herää. Rentoudumme vähitellen ja unohdamme kiireen.
”Korona-ajassa on tapahtunut hyvä ilmiö. Meillä on ehkä ollut luontoyhteys vähän hukassa, mutta nyt haemme taas yhteyttä luontoon ja hyvää oloa lähiympäristöstä. Olemme sitä paitsi fyysisesti luonnon tavoin toimivia. Meillä on solut ja suonistot, joten yhteys luontoon on luonnollinen.”
Metsässä ja puutarhassa mieli rentoutuu ja stressitaso laskee, sanoo puutarhuri-hyvinvointivalmentaja Virpi Pakaslahti.
Luonto kuuluu puutarhaan
Moni mieltää luonnonläheisen ja luonnollisen puutarhan ehkä vähän villiksi, jossa on tilaa kaikille kasveille ja eliöille, mutta Virpin puutarha on kauniisti rakennettu. Luonto on rakennetusta kokonaisuudesta huolimatta lempeästi osana puutarhaa. Valoisa tontti rajautuu metsäkaistaleeseen, jota Virpi on siistinyt, jotta raja nurmen ja metsän välillä loivenisi ja tuntuisi luonnollisemmalta. Metsän reunassa yhdistyvät istutukset ja luonnonvaraiset kasvit. Virpi on tehnyt metsään polun, joka on päällystetty katekerroksella. Metsään hän on istuttanut erilaisia pihlajia, saarnia ja pihtoja ja muotoillut metsäkuusia, jotta ne kasvaisivat kaunismuotoisiksi ja näkösuojaa antaviksi.
Luonnonvaraiset kasvit sopivat luonnonläheiseen puutarhaan yhtä lailla kuin viljellyt lajit ja lajikkeet.
”Rentoudun puutarhassa, mutta kun minulla on paha olo, on pakko päästä metsään. Kotipihan metsäpuutarha onkin minulle tärkeä paikka rentoutumiseen ja hengittämiseen.”
Salliva puutarhanhoito huomioi myös luonnon. Metsäpuutarhaan sopivat erinomaisesti lahoavat puun rungot, jotka tarjoavat ravintoa ja elintilaa lukuisille pieneliöille.
Vaalin metsänlaidassa saniaisia. Toivon, että kallioimarre ja sananjalat vain leviäisivät, sanoo Virpi.
Pihan katseenvangitsijana on edellisten asukkaiden kaivama lampi, jossa mahtuu jopa soutelemaan. Puutarhan näkymät ovat veneestä käsin aivan erilaiset. Lammen reunat olivat vatukkoa ja risukkoa, mutta nyt Virpi on miehensä kanssa pengertänyt altaan reunoja kivilohkareilla ja istutuksilla. Lampi on kalliopohjainen eikä sen rakentamisessa ole tarvinnut käyttää allaskumia tai –muovia. Lampi rikastuttaa puutarhaa ja lisää monimuotoisuutta. Lammen vesi nostetaan pumpun avulla rakennettuun puroon. Virtaavassa vedessä on jatkuvuuden tunnetta.
Lampi kääntää katseita ja lisää puutarhan monimuotoisuutta tarjoten elintilaa mm. salamantereille, suursukeltajille ja sammakoille.
Luonnonvarainen röyhyvihvilä kasvaa lammen rannalla. Se ei hetkahda märkyydestä eikä hetkellisestä kuivuudestakaan.
”Seisova vesi ei ole minulle elvyttävä, siitä puuttuu elon elementti. Halusin rakentaa siksi puutarhaan lempeästi ja pehmeästi solisevan puron. En halunnut voimakasta veden ääntä, joka voi olla voimakkaasti virkistävä. Jokaisen on hyvä vesielementin osalta miettiä, mikä tekee omalle mielelle hyvää.”
Puro putouksineen on kaunis elementti puutarhassa. Virtaava vesi voi rauhoittaa, mutta yhtä lailla virkistää.
Vehreyttä ja kerroksellisuutta
Virpi on rakentanut puutarhaansa syksystä 2016 lähtien. Joka vuoteen on mahtunut erilaisia projekteja ja uusien istutusten tekoa. Tekeminen kuuluu osana puutarhaa. Tavalliset jumppaliikkeet ovat tiettyjä liikeratoja hyödyntäviä, mutta puutarhassa liikkuminen on monipuolista. Aina ei edes huomaa, kuinka paljon on itseään hyvällä tavalla rasittanut.
Puutarha on tila, jonka jokainen luo mieleisekseen. Puutarhassa on sallittua tehdä töitä, nauttia ja oleilla.
Virpi kannustaa jokaista luomaan omanlaisen puutarhan. Ei kannata tuijotella ihanteita, luoda suorituskeskeistä puutarhaa, jos sellainen ei omalta tunnu. Hänen mielestään on parasta pyrkiä luomaan paikka, jossa voi elpyä.
”Omasta puutarhastani haluan luoda tilan, jossa saan kokea pieniä lumoutumisen hetkiä.”
”Kotipihlaja on minulle tärkeä puu. Sen sanotaan myös olevan suojeleva puu.”
Puutarhan kasvillisuuden osalta Virpi on yhdistänyt ja istuttanut luontevasti puita, koristepensaita ja perennoja. Istutuksissa on pehmeyttä, mutta myös kontrastia, leikitteleviä muotoja ja värejä. Värit ovat tärkeitä visuaalisuudessa.
Lehtosalvia sopii kuivalle ja aurinkoiselle paikalle. Se lukeutuu kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia houkuttaviin perennoihin.
Havut tuovat puutarhaan helppohoitoisuutta. Niiden merkitys korostuu vuoden paljaina aikoina syksystä varhaiskevääseen.
Valkoiset kukat erottuvat hyvin varjoisilla paikoilla, joissa ne tuovat valoisan tunnelman.
Ukkolaukan komea siemenkota saa koristaa puutarhaa pitkään.
”Huomaan, että vanhemmiten värien kirjo on puutarhassani lisääntynyt. Pienlapsiarjessa halusin puutarhaan harmonisia ja rauhallisia värejä, kuten rauhoittavia sinisen, laventelin, hoitavan viininpunaisen, elvyttävän vihreän ja raikkaan valkoisen värisiä kukkia. Jokainen kaipaa erilaisia värejä, jotka tukevat omia tarpeita.”
Sinileimu pehmentää ja kaunistaa rantakivikkoa.
Neidonkurjenpolvi leviää mattomaiseksi kasvustoksi. Se on helppo maanpeiteperenna, ja houkuttaa ilahduttavasti kimalaisia ja mehiläisiä.
Törmäkukat sopivat perhos- ja kivikkopuutarhoihin. Ne viihtyvät vettä läpäisevässä maassa, aurinkoisilla paikoilla.
Tärkeä asia Virpin istutuksissa on kerroksellisuus. Runsas kasvillisuus, laajat istutusalueet ovat luonnollisia. Samalla puutarhassa on tilaa luonnon kirjolle, linnuille, pölyttäjille ja muille pieneliöille ja hyönteisille. Piha pelkällä nurmikolla ja tuija-aidalla saa Virpin alakuloiseksi. Puutarha on paljon enemmän.
”Minun puutarhassani pitää olla kerroksellisuutta ja elämyksellisyyttä. Tietysti puutarha palvelee aina asukkaiden tarpeita ja on asukkaiden pyhä tila, joten jos asukkaat kokevat selkeyden voimaannuttavana, on sekin huomioitava.”
Kerroksellisuus tuo puutarhaan mielenkiintoa ja syvyyttä. Kerrokselliset istutusalueet myös tarjoavat tilaa luonnolle. Linnut ovat puutarhan kunniajäseniä ja niille on rakennettu useita linnunpönttöjä. Lintujen elämää seurataan vuoden ympäri mielenkiinnolla.
Ruokaa ja vastustuskykyä omalta pihalta
Ruoan kasvattaminen ja viljely ovat tällä hetkellä lähellä Virpin sydäntä. Into oppia uutta ja jakaa vertaistukea on saanut hänet myös tekemään vlogia eli pieniä videoita, jotka löytyvät Youtubesta. Viljelyinto on saanut vauhtia, kun viime keväänä valmistui Virpin pitkäaikainen haave omasta kasvihuoneesta.
Viime vuonna valmistui Virpin pitkään haaveilema kasvihuone. Virpi keräsi usean vuoden ajan erilaisia ikkunalaseja kasvihuonetta varten. Lopulta kuitenkin netistä löytyi ilmoitus, jossa annettiin tarpeeksi samanlaisia ikkunalaseja, jotta kokonaisuudesta tuli harmoninen ja yhtenäinen.
Kesähuoneeksi kutsuttu kasvihuone on rakennettu viljelyyn, mutta myös oleiluun ja rentoutumiseen. Kasvihuone aikaistaa ja jatkaa kasvukautta mukavasti. Ensimmäinen kesä oli täynnä iloa ja onnea, mutta myös joitakin pettymyksiä.
”Pettymykset ovat osa puutarhaharrastusta. Ne opettavat lempeällä tavalla sietämään muitakin pettymyksiä. Kantapään opit ovat tehokkaita. Aina voi yrittää sitä paitsi uudestaan”, nauraa Virpi.
Kesähuoneeksi kutsutussa kasvihuoneessa kasvatetaan satoa, mutta myös nautitaan oleilusta.
Hyötyviljely on palkitsevaa, kun voi keväästä syksyyn vaalia ja seurata siemenestä tai pienestä taimesta lähtien sen kehitystä ja lopulta saa maistella satoa. Itse kasvatettu maistuu maukkaalta. Vastuu kasvista ei ole maailman tärkein asia, mutta tuottaa ison ilon. Tärkeää on oppiminen.
Kurkut ja ruusupapu tuovat kasvihuoneessa sopivasti rentoa tunnelmaa.
Virpin kasvihuoneessa kasvatetaan perinteiseen tapaan tomaatteja, paprikaa, chilejä, munakoisoa, kurkkuja ja yrttejä. Myös viiniköynnös kohoaa seinää pitkin muodostaen vähitellen vihreää kattoa. Viikuna ilahduttaa ruukkukasvina. Kasvihuoneessa on tietysti tilaa kauneudelle, jotta siellä on mukava viettää aikaa. Kasvihuoneen ulkopuolella on muutama viljelylaatikko, jotka tarjoavat lisää viljelyalaa. Virpi ei kaipaa jättimäisiä viljelyksiä, vaan sopivasti, jotta keittiöpuutarhassa on mukava määrä puuhaa ja hoitamista, ja saa upottaa kädet multaan.
Yrtit tarjoavat maku- ja tuoksuelämyksiä. Oliiviyrtin maku on voimakkaan oliivinen.
”Mullassa on hyviä mikrobeja, jotka myös lisäävät vastustuskykyämme. Kun laitamme kädet multaan, saamme osan niistä. Elimistömme tarvitsee jatkuvasti hyvää mikrobistoa.”
Puutarhanhoitoon kuuluu tärkeänä osana unelmoiminen, haaveilu ja suunnittelu. Erityisesti tällä on talviaikaan jaksamisen suhteen iso merkitys. Nyt Virpi haaveilee muutamasta lisäviljelylaatikosta, mutta on ajatellut myös istuttaa lisää yrttejä esimerkiksi perennapenkkeihin. Hyötykasvien ei kaikkien tarvitse kasvaa yhdessä paikassa.
Lempeästi salliva
Puutarhan ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä suorittamista, vaan on tärkeä kulkea ja kosketella. On ihana tuoksuttaa käsissä laventelin tuoksua, kun on ohimennen kädellä sipaissut sen kasvustoa. Tai pysähtyä aistimaan vienona parfyymina leijailevaa syreenin tuoksua, nähdä kauniita kukkia ja pysähtyä katsomaan kimalaisten herkutteluhetkeä kukkapenkissä. On tärkeä pysähtyä aistimaan ja nauttimaan pienistä hetkistä, joissa voi vain olla, jos siltä tuntuu.
Virpi on istuttanut laventelit kivillä rajatun kohopenkin reunaan, jotta ohi kulkiessa voi sipaista kasvustoa ja samalla nauttia eteerisiä öljyjä sisältävän kasvin tuoksusta.
Laventeli on ihanan rauhoittava, kaunis ja ennen kaikkea pölyttäjiä houkuttava yrtti.
”Olen opetellut nauttimaan, vaikka ympärillä on keskeneräisyyttä. Puutarhassa on hyvä olla salliva, itselle ja luonnolle. Sen verran olen ainakin itse mukavuudenhaluinen, että haluan istua alas ja nauttia oleilusta tekemättä mitään. Parhaita hetkiä ovat esimerkiksi hetki kuistin riipputuolissa istuessa, juoden kahvia ja katselen lammelle ja seuraan lintujen elämää. On tärkeää sallia itselle tällainen lumoutuminen ja nautinto.”
Puutarhanhoidon kuuluu olla makeaa ja tarjota sopivasti palkintoja, pieniä elämyksiä.
Kanadanhemlokin olemuksessa on jotain rauhallista ja rentoa tunnelmaa, joka viehättää Virpi Pakaslahtea.
Virpin puutarhan elämää voi seurata Instagramista @virpi_pakaslahti ja videoblogissa Puutarhailoa Kiviniemen rannalla.
Teksti: Johanna Vireaho
Kuvat: Hanna Marttinen