Vihannesten viljely maata kaivamatta – ”the no dig system”

Puutarhanhoitoa luonnon omaa menetelmää jäljitellen.

Kekkilä Vihannesten viljelyä maata kaivamatta

Monta vuotta sitten ollessani nuori puutarha-alan opiskelija Isossa-Britanniassa sain maaperäopin opettajaksi melko omalaatuisen ja värikkään persoonan. Luennoillaan hän teki hyvin selväksi kannattavansa ”No dig” -järjestelmää vihannesten viljelyssä. Kyseessä on hyvin yksinkertainen menetelmä, jossa maaperää ei kaiveta eikä muokata muuten kuin lisäämällä siihen paksu kerros kompostoitua, eloperäistä katetta joka syksy ja kevät. Vihannekset kylvetään tai istutetaan suoraan tähän ravinteikkaaseen kerrokseen ja vihannespenkit suunnitellaan siten, ettei niiden päällä koskaan kävellä. Penkit muodostavat tavallaan ruudukon, jonka polut jakavat kahtia. Kylvötyöt ja kasvavan sadon hoitotoimet ovat käden ulottuvilla.

Työskentelin muutama kuukausi sitten yhdessä BBC Gardener’s World -työryhmän kanssa Lontoossa, ja minulla oli ilo osallistua Charles Dowdingin kirjan julkistamistilaisuuteen. Hän on hyvin ansioitunut puutarhuri ja kirjailija, joka vannoo ”No dig” -järjestelmän nimeen vihannesten viljelyssä. Vuosien mittaan hän on kokeellisesti todistanut, että järjestelmää käyttämällä saadaan runsaita vihannessatoja minkätyyppisellä maaperällä tahansa – kovasta savesta keveään hiekkaan. Hänen perustelunsa ovat hyvin vakuuttavat ja ansaitsevat tulla lähemmin tarkastelluksi.

Puutarhanhoidon muodot ja menetelmät muuttuvat jatkuvasti ilmastonmuutoksen myötä ja ympäristötietouden kasvaessa. Meidän puutarhureiden on sopeutettava kasvatusmenetelmämme näihin muutoksiin. Elämäntyylimme, jatkuva kiire ja asuinpaikkamme – kaikki vaikuttavat siihen, miten hoidamme puutarhaamme. Mielikuva vanhasta äijästä piippu suussa lapion yli kumartuneena on kaukana nuoremman sukupolven tavasta hoitaa puutarhaansa. Moni haluaisi syödä itse tuotettua ruokaa, mutta aikatauluhaasteet pakottavat toimimaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja tehokkaasti.

”Jotta voimme siirtyä eteenpäin, meidän on usein katsottava taaksepäin.” ”Miksi korjata jotakin, joka ei ole rikki?” Tässä kaksi ilmausta, joihin uskon ja joita sovellan puutarhanhoidossani. Tarvitsee vain mukauttaa vanhat järjestelmät istumaan tämänhetkiseen elämäntyyliin. ”No dig” -järjestelmä edustaa tätä filosofiaa puhtaimmillaan eli tapaa, jolla luonto menettelee ja on aina menetellyt. En ole vielä nähnyt metsää, joka olisi epätäydellinen, en kukkaketoa, josta puuttuisi jotakin. En ole törmännyt hoitamattomaan tienvierustaa, joka näyttäisi jotenkin kummalliselta. ”No dig” -järjestelmä yksinkertaisesti jäljittelee luonnon tapaa toimia. Joka syksy lehdet putoavat puista ja luonnonkukat ja -kasvit kuihtuvat, mikä lisää eloperäisen aineksen määrää ja ravinteita maaperässä. Järjestelmä on omavarainen. Luonnonvaraisen metsän tai kukkakedon maaperää ei koskaan muokata, eikä sen luonnollisia prosesseja häiritä. Putoavien lehtien ja kuihtuvien kasvien annetaan rauhassa kerrostua maaperään vuosi toisensa jälkeen.

Maaperän eliöstö, kuten madot, kuohkeuttavat maaperää. Kosteus säilyy maaperässä paremmin ja hyödylliset sienet, sienijuuret ja bakteerit voivat rauhassa jatkaa monimutkaisia prosessejaan, joita vuosittainen maanmuokkaus muuten häiritsisi. Kun eloperäistä katetta lisätään joka vuosi, rikkaruohoja kasvaa vähemmän kuin niitä kasvaisi muokatun puutarhan maaperässä. On kuitenkin syytä muistaa, että ”No dig” -järjestelmän ensimmäisenä käyttöönottovuotena kaikki monivuotiset rikkaruohot on kaivettava maasta ja poistettava mahdollisimman tarkkaan. Sen jälkeen penkeistä on vain vuosittain kitkettävä rikkaruohot, jotka kasvavat penkkiin tuulen mukana lentäneistä siemenistä.

Voin suositella kyseistä järjestelmää kaikille – on kasvimaasi sitten kuinka pieni tai iso tahansa. Menetelmä sopii vihannesten kasvattamiseen niin viljelylaatikoissa kuin avomaalla. Selkä säästyy kuluttavalta lapioinnilta ja tapa kannustaa siirtymään entistä kestävämpään puutarhanhoitoon, joka kuitenkin vastaa hyvin maaperän vaatimuksia sekä sopii aikamme ihanteisiin ja vallitsevaan elämäntyyliin.

Adrian Evans, Kekkilän puutarhuri