Hyppää sisältöön
Huonekasvit

Ilmakasvit

Tillandsia sp.

Ilmakasvit Tillandsia sp. Kekkilä

Veikeät ilmakasvit eli tillandsiat elävät luonnossa päällyskasveina eli epifyytteinä puiden ja pensaiden oksilla. Ne menestyvät hyvin vähällä vedellä ja ilman multaa, sillä ne saavat tarvitsemansa kosteuden ja ravinnon pääosin ilmasta. Tutuimmat ilmakasvit ovat harmaa- ja vihreälehtisiä, mutta niitä

Veden tarve:

Keskiverto

Valon tarve:

Puolivarjo

Korkeus:

10-30 cm

Suosittelemme tämän kasvin kanssa:

Lannoite:

Kasviravinne

Ilmakasvit Tillandsia sp. Kekkilä

Ilmakasvit eli tillandsiat eli eliaksenkukat on ananaskasvien heimoon kuuluva kasvisuku, johon kuuluu noin 500 pääasiassa Amerikan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, Väli- ja Etelä-Amerikan seudulla, esiintyvää lajia.

Useimmat lajit ovat päällyskasveja, ja ne kasvavat etenkin puiden rungoilla ja oksilla. Ne saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta käsin sateen ja erilaisen putoavan orgaanisen aineksen muodossa, ja niiden juurten ainoa tehtävä on kiinnittää kasvi alustaansa. Ilmakasvit eivät siis käytä juuriaan kosteuden ja ravinteiden saantiin vaan ottavat tarvitsemansa kosteuden ilmasta lehtien avulla.

Linné nimesi tillandsiat suomalaisen lääkärin ja kasvitieteilijän Elias Tillandzin mukaan.

Huonekasveiksi myytävät ilmakasvit ovat 5-10 cm korkeita ja leveitä, kapeahkoista, pitkulaisista lehdistä koostuvia ruusukkeita. Salvadorintillandsia, Tillandsia xerographica, on kookas ja näyttävä harmaalehtinen ilmakasvi, jonka lehdet ovat 1-1,5 cm leveät. Tillandsia magnusiana on kapealehtinen ja mätäsmäinen ilmakasvi. Tillandsia bulbosa on pystykasvuinen, kapealehtinen ilmakasvi, jonka alaosa on latinankieliseen nimeensä viitaten turvonnut sipulimaiseksi. Tillandsia vriesea on kaunis, harmaa – ja kapealehtinen ja hyvin saatavilla oleva ilmakasvi.

Lajeja ja lajikkeita löytyy ilmakasveista näiden lisäksi lukuisia.

Kasvien alkuperäisissä kasvuoloissa Etelä- ja Väli-Amerikassa ilmankosteus on suuri, joten kuivemmassa huoneilmassamme ilmakasveja kastellaan sumuttamalla päivän–parin välein tai uppokastelemalla.

Astiaan tai lavuaariin laitetaan haaleaa vettä ja kasvit upotetaan veteen vartiksi. Sopiva uppokasteluväli on kasvista ja huoneilman lämpötilasta sekä kuivuudesta riippuen 1–4 viikkoa. Kasteluntarvetta voi tarkkailla lehdistä: jos ilmakasvin lehdet ovat kiinni ja hieman rullalla, se tarvitsee vettä. Virkeän ja terveen kasvin lehdet ovat auki. Jos kasvin alimmat lehdet ovat täysin kuolleet, ne voi irrottaa varovasti. Tilalle kasvaa uusia lehtiä.

Uppokastelu- ja sumutusveteen lisätään Kekkilä Viherkasvi– tai Kukkaravinnetta. Liuos saa olla mietoa, sillä ilmakasvit eivät luonnossakaan saa paljon ravinteita. Kastelua voi helpottaa etenkin talvisaikaan sijoittamalla ilmankostutin ilmakasvien läheisyyteen.

Etsi