Maa-artisokka

Monivuotinen maa-artisokka kuuluu samaan kasvisukuun kuin tuttu isoauringonkukka. Maa-artisokasta löytyy eri kantoja, mutta vanhoja nimilajikkeita voi joutua etsimään. Vaaleamukulainen ’Bianca’on yleisin lajike. Viljelyn voi hyvin aloittaa tutuilta saadulla tai kaupasta ostetulla juurimukulalla. Kasvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen, ja se menestyy myös Pohjois-Suomessa.

Maa-artisokka on helppo kasvatettava, mutta kookkaana kasvina se vaatii jonkin verran tilaa ympärilleen. Jos mahdollista, valitaan aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka. Maa-artisokka kasvaa varjossakin, mutta kukinta on vaatimatonta. Mukulat kasvavat kookkaammiksi, kun kasvi saa riittävästi ravinteita ja vettä kuivina kausina.

Maa-artisokka viihtyy parhaiten kuohkeassa hiekansekaisessa maassa, mutta kasvaa savisessakin maassa. Kasvimaata parannetaan Kekkilä luonnonmukaisella Puutarhamullalla ja puhtaalla hiekalla. Se kannattaa myös kalkita Kekkilä Puutarhakalkilla. Mukulat istutetaan varhain keväällä noin 10–15 sentin syvyyteen. Taimiväli on noin 30–40 cm, riviväli noin 80 cm.

Rikkaruohot pidetään kurissa kasvukauden alussa. Loppukesällä pitkät varret tarvitsevat tukea.

Kuivina kausina maa-artisokkakasvustoa kastellaan. Kasvukauden lannoitteeksi sopivat Kekkilä Kanankakka tai Kekkilä luonnonmukainen Kasvimaalannoite.

Maa-artisokka ei yleensä kärsi tuholaisista tai kasvitaudeista.

Mukuloita voi peitellä mullalla, eli mullata perunoiden tapaan, jos ne nousevat pintaan. Vihertyneitä mukuloita ei kannata käyttää.

Hidaskasvuisesta maa-artisokasta saadaan satoa myöhään syksyllä ja osan mukuloista voi jättää maahan kevääseen asti. Maasta nostetut mukulat suojataan kuivumiselta. Säilytys noin +2–5 asteessa, säilyvyys 4–5 kuukautta.

Maa-artisokan mukuloissa on muun muassa kuitua, rautaa, kaliumia, fosforia ja piitä. Mukulat sisältävät myös inuliinia, joka hajoaa elimistössä fruktoosiksi eli hedelmäsokeriksi.

Maa-artisokan kukat kestävät hyvin maljakossa.