Hyppää sisältöön

Slow landscape muovaa maisemaa Tampereen Härmälänojassa

Tampereella ennallistetaan Messukeskuksen kohdalla putkeen piilotettu Härmälänoja. Ojasta tehdään mieluisa elinympäristö järvitaimenille ja viihtyisä keidas ihmisille.

Tampereen Härmälänrantaan rakentuu tulevina vuosina kaupunginosa 4 500 asukkaalle. Alueen laidalla virtaavasta Härmälänojasta tehdään virkistyskeidas kaupunkilaisille ja luonnonmukainen elinympäristö monimuotoiselle kasvi- ja eläinlajistolle.

Härmälänoja on tällä hetkellä putkitettu eteläisen ohikulkutien ja Messukeskuksen kohdalla maan alle. Viime syksynä aloitettiin kaivuutyöt, joilla oja nostetaan taas kaupunkilaisten katseltavaksi. Oja sijoitetaan samaan uomaan, jossa se ilmakuvien mukaan kulki vielä 1950-luvulla.

Sitowisen maisema-arkkitehdit Aino Karilas ja Ismo Häkkinen ovat suunnitelleet Härmälänrannan viheralueet ja Härmälänojan ennallistamisen.

Uutta ajattelua edustaa slow landscape -konsepti. Kasvillisuus saa kehittyä rauhassa luonnon sukkessiota jäljitellen

– Ojia on nostettu aikaisemminkin putkista maan pinnalle, joten suunnittelussa ei sinällään ollut mitään erityisen haastavaa. Uutta ajattelua suunnittelussa edustaa slow landscape -konsepti, Karilas kertoo.

– Periaatteena on, että Härmälänojaa reunustava kasvillisuus saa kehittyä rauhassa luonnon sukkessiota jäljitellen. Kun on olemassa slow food -liike, niin miksei myös puisto voisi kehittyä hitaasti ja nautiskellen.

Artikkelikuva - slow landscape - kuva Skanska

Härmälänrantaan nousee 4500 asukkaan vehreä asuinalue. Skanska rakentaa asuinkerrostaloja aivan Slow landscape -konseptin äärelle Tampereen Härmälänrantaan. Härmälänoja on nostettu alueen keskeiseksi maisemaelementiksi. Kuva: Skanska

Härmälänrannan muille viheralueille rakennetaan perinteisemmin hoidettavaa viherympäristöä pelinurmineen, uimarantoineen ja laitureineen. Härmälänojan rannat ovat pääosin niittyä.

Niityillekin tulee istutuksia, mutta ne ovat luonteeltaan dynaamisia ja vaativat tehokkaampaa hoitoa vain ensimmäisinä vuosina. Sen jälkeen kasvillisuuden kehittymistä vain ohjaillaan.

– Huomioimme suunnittelussa myös luonnonmukaisen huleveden hallinnan. Sadevedet johdetaan Härmälänojaan runsaasti kasvitettujen, mutkittelevien kurujen kautta. Hulevesien hallintaan liittyy myös pienimuotoisia suodattavia rakenteita. Humuksen valuminen ojaan halutaan estää, jotta vesi pysyy hapekkaana ja kirkkaana, ja järvitaimenten on mahdollista elää ojassa, Häkkinen selventää.

Katualueiden hulevesiä hyödynnetään johtamalle ne ensisijaisesti istutuksiin ja suodattavaan kasvualustaan. Ylimääräinen vesi johdetaan salaojien ja hulevesiverkon kautta sadevesikuruihin.

KESY keskeisenä periaatteena

Alueen rakennustyöt toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa oja nostetaan putkesta maan pinnalle, ojan reunat muotoillaan ja rannoille kylvetään ja istutetaan niittykasvillisuutta. Kun asuintalojen rakennustyöt ovat neljän vuoden päästä pääosin valmistuneet, viimeistellään ojan reunat ja rakennetaan alueen puistot.

Alueelta kaivetaan paljon maamassoja. Mahdollisuuksien mukaan kaivetut maat jätetään alueelle. Niityillä käytetään paljon kierrätettyä kasvualustaa.

Slow landscape -ajatukseen kuuluvat dynaamiset istutukset, joilla maisemaan saadaan kerroksellisuutta.

– Suunnitelmassa on laaja valikoima puita ja pensaita. Niiden valinnassa on huomioitu visuaalisuuden lisäksi pölyttäjien tarpeet, Karilas sanoo.

Suunnittelijoiden kasvilajiluettelosta löytyy 13 eri puulajia rusokirsikasta raitaan. Pensaslajeja on parikymmentä ja köynnöksiäkin useampia.

Sitowise on noudattanut suunnittelussa tarkasti kestävän ympäristörakentamisen (KESY) ohjeita. Keskeisimpiä KESY-elementtejä ovat kierrätysmaiden käyttö, luonnonmukaiset rantavyöhykkeet, monipuolinen kasvillisuus ja ojan rannoilta eteenpäin jatkuva hyönteisystävällinen niittyverkosto.

Taimenet palasivat ojaan

Härmälänojan järvitaimenkantaa alettiin elvyttää muutama vuosi sitten sijoittamalla mätirasioita puroon. Elvytys on onnistunut, sillä koekalastuksen perusteella purossa elää nyt taimenia.

Tampereen kaupungin limnologi Salla Leppänen on ollut mukana suunnittelutyössä.

– Toiveena on, että putkien purkaminen parantaa edelleen järvitaimenten elinmahdollisuuksia. Ojaa entisöitäessä rakennetaan eroosiosuojaus, jotta penkoilta ei pääse valumaan maa-ainesta ojaan, Leppänen kertoo.

– Kuuden kilometrin mittaisen Härmälänojan yläjuoksulle teemme Pärrinkosken vanhoja patorakenteita kiertäviä kalateitä, jotta taimenet pääsevät nousemaan puroa ylöspäin. Latvavesille tehdään myös kutusoraikkoja.

Kasvillisuutta valitessaan suunnittelijat sijoittivat purouoman lähelle varjostavia puita, jotta vesi pysyy viileänä ja taimenilla on varjoisia piilopaikkoja. Asuinalueen kohdalle ei tule kutusoraikkoja, koska siinä vesi ei juurikaan virtaa.

Asukkaiden virkistyskäyttöä varten ojan reunaan rakennetaan kylkilaituri. Laiturilta ei saa kuitenkaan kalastaa, sillä Härmälänoja on koko matkaltaan rauhoitettu taimenien lisääntymisalueeksi.

Teksti: Markku Pulkkinen Kuvat: Skanska Oy
Julkaistu Vehreä-lehdessä 2/2022

Etsi

Kysy puutarha-asiantuntijalta

Mietityttääkö jokin kotipuutarhanhoidossa tai Kekkilän tuotteiden käytössä?

 

Vieraile kysymyspalstalla