Harrastus vie mukanaan – näillä vinkeillä onnistut sitrusten kasvatuksessa!

Jo kauan ennen Välimeren alueen kasvien suosion nousua niiden viljelystä on innostunut Raila Aitamurto, joka on kasvattanut kotonaan erilaisia sitruksia jo noin 15 vuoden ajan. Erilaisia alueen kasveja onkin vuosien varrella kertynyt jo mittava määrä: noin 40–50 puuta!

Raila Aitamurrolle sitrusharrastuksen parhaita hetkiä ovat ne, kun hän huomaa kasvin oikeasti viihtyvän.

Raila nauraa harrastuksen ”lähteneen lapasesta” jo kauan sitten. Ensimmäiset sitrukset kotiin saapuivat jo 1989, mutta näillä kääpiösitruksilla elämä jäi melko lyhyeksi, koska tuolloin Railalla ei vielä ollut kunnolla käsitystä niiden hoidosta.

– Ehdin tappaa useammankin puun ennen kuin opin, että kasvin voi säilyttää monivuotisena. Sen jälkeen aktiivista harrastamista on kestänyt jo noin 15 vuotta, jonka aikana kasvien määrä on vain kasvanut, ja vanhimmat kasvit ovat säilyneet sieltä asti.

Sitrusten tuoksuvista kukinnoista saa yleensä nauttia useamman kerran vuodessa.

Innostavat kasvatettavat

Raila kertoo parhaiksi onnistumisiksi sitrusharrastuksessaan sen, kun huomaa kasvin oikeasti viihtyvän: kun puu kukkii muutenkin kuin stressireaktionaan ennen kuolemaansa.

– Sitrukset tekevät optimaalisissa olosuhteissa aina hedelmää, joten kannattaa pyrkiä tarjoamaan niille mahdollisimman hyvät olosuhteet.

Hedelmien kypsymisen odottelu vaatii malttia, sillä kukinnasta voi mennä noin vuosi, että hedelmät ovat kypsiä käytettäväksi.

Aktiiviselle harrastajalle myös harvinaisemmat lajikkeet ovat tuoneet paljon iloa, kun on ensinnäkin saanut haaveilemansa kasvin, ja sitten saanut sen menestymään.

Usein sitrusten kasvattamisen ajatellaan olevan vaikeaa, mutta Railan mielestä haasteita luovat lähinnä olosuhteet talvettamiselle ja herkästi sitruksiin iskevät tuholaiset. Parhaiten sitrukset viihtyvät talvikaudella huoneilmaa viileämmässä, mutta kuitenkin tasaisissa olosuhteissa. Tuholaisista pahin on Railan kokemuksen mukaan kilpikirva, josta eroon pääseminen voi olla suurikin projekti.

– Minulla on onneksi ollut onnea, ja tuholaisia on ollut vuosien varrella melko vähän. Sitrukset ovat tuholaismagneetteja, mutta itse reagoin nopeasti ja käyn aina huolella uudet kasvit läpi tuholaisten varalta.

Raila tykkää sitruksissa erityisesti siitä, että kasvit tuottavat hedelmiä ja ovat kivannäköisiä.

Talvettaminen sujuu parhaiten, jos kasville pystyy järjestämään huoneilmaa viileämmät olosuhteet. Railan sitrukset majailevat talven lasiverannalla, isommat puut ovat autotallissa. Lasiverannalta on pudotettu lämpötila huoneilmaa viileämmäksi, jotta olosuhteet mukailisivat enemmän Välimeren alueen talven lämpötiloja.

Raila kokee, että sitrukset eivät ole erityisen vaativia ja niiden hoito menee muun elämän lomassa. Esimerkiksi talviaikaan hoitotarve on melko vähäinen, kunhan kasvin olosuhteet ovat kunnossa.
– Pitää muistaa, että nämä ovat kuivan maan kasveja etelästä. Kasvien pitää olla ilo eikä rasite. En halua sellaisia, jotka vaativat enemmän aikaa kuin haluan antaa. Nämä eivät ole vaativia kasveja.

Sitruksia on helppo harrastaa jokaisen omalla tasolla: voi olla kiitollinen kahdesta ihanalta tuoksuvasta kukasta tai siitä, että saa 20 sitruunaa omaan käyttöönsä. Tässä ei ole mitään sääntöjä, ja siksi tämä on kiva harrastus.

Juurrutus pullossa

Raila tarjoaa vinkkinsä myös sitrusten pistokkaiden kasvattamiseen. Pistokaslisäys tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tapaa, jossa emokasvista napsaistaan sopiva oksa, kasvatetaan siihen tavalla tai toisella juuret ja tökätään se omaan purkkiin kasvamaan.

Railan mukaan hitaasti maturoituvat sitrukset ovat pistokaslisäyksen suhteen ihanan yksinkertaisia. Kun kukkivasta ja tuottavasta puusta leikataan oksa, se jatkaa kukkivana ja tuottavana, vaikka olisi vain viisi senttiä korkea.

Kuvassa keskellä on sormilimetti, joka eroaa muista sitruksista risumaisemmalla ulkonäöllään.

Raila juurruttaa pistokkaansa usein tyhjässä limonadipullossa, sillä sinne muodostuu oma mikroilmasto, eikä pistokasta tarvitse muistaa kastella tai muutenkaan huoltaa. Pullo katkaistaan, pohjaan tehdään vedenpoistoviillot ja täytetään sen jälkeen pohjaosa ilmavalla kasvualustalla, esimerkiksi mullan, ruukkusoran ja orkideakaarnan sekoituksella. Joskus mukaan tulee myös juurrutushormonia.

Pistokas tökätään tähän seokseen ja pohja kastellaan läpimäräksi ja painellaan tiiviiksi, ennen kuin pistokas peitetään pullon yläosalla. Nopeimmillaan juuret näkyvät pullossa muutamassa viikossa.
Isompia pistokkaita Raila on juurruttanut myös suoraan ruukkuun käärittynä umpinaiseen muovipussiin.

Mistä aloittaa sitrusten kasvattaminen?

Puutarhaliikkeissä näkyy sitrusten suosion kasvun myötä enemmän valikoimaa varsinkin keväisin sesonkiaikaan. Raila itse ei kuitenkaan nykyisin enää juurikaan osta kasvejaan liikkeistä, sillä hänellä on jo useimmat niissä yleensä myytävät lajikkeet. Omat kasvinsa Raila hankkii pääosin vaihtamalla pistokkaita muiden harrastajien kanssa, ja joitakin kasveja hän on myös tilannut Italiasta ja Saksasta. Hän myös pitää aktiivisesti yhteyttä muihin eurooppalaisiin harrastajiin.

Sileäkuorisitruunaa, eli meyerinsitruunaa, Raila suosittelee kaikille. Kasvi kukkii ja tuottaa hedelmää ympäri vuoden ja kestää hyvin leikkausta. Tämä lajike on vaatimuksiltaan joustava, eli sopii hyvin aloittelevallekin viljelijälle.

Kuvan sinisessä purkissa kasvaa meyerin sitruuna eli sileäkuorisitruuna. Oikealla uunin edessä on esillä oliivi ja uunin päällä rosmariini.

Oikeanlainen kasvualusta on myös tärkeä tekijä kasvatuksen onnistumisessa. Hapan ja ilmava maaperä sopii sitruksille parhaiten. Kasvupohjan tulee olla vettä läpäisevää ja humuspitoista. On tärkeää vaihtaa uuden kasvin multa heti, sillä monesti kaupoissa myytävillä sitruksilla kasvualusta ei ole ollenkaan optimaalisin kasvin menestykselle.

Raila kertoo, ettei välttämättä joka vuosi vaihda kasvien multaa kokonaisuudessaan, sillä mullanvaihto on kuitenkin kasville myös rasite. Pintamullan hän vaihtaa yleensä keväisin ja siirtää kasveja tarpeen mukaan suurempiin ruukkuihin.

Eri sitrukset ja muut Välimeren alueen kasvit koristavat kesäisin Railan pihapiiriä ja talon seinustoja. Lajikkeiden nimet on merkitty huolella ruukkuihin.

Lannoitteena Raila käyttää paljon kompostimultaa. Italiasta hän on tilannut pitkävaikutteisia lannoitusrakeita ja lisäksi välillä ostanut nestemäistä sitruslannoitetta.

– Oikeastaan lannoitan aika pitkälti kasvin ulkonäön perusteella. Sitrukset tarvitsevat muita kasveja enemmän rautaa, magnesiumia ja mangaania ja näyttävät kyllä lehtien värillä, mikä niitä harmittaa.

Leikkaamisen suhteen sitrukset eivät myöskään yleensä vaadi mitään erityistä taitoa.

– Luonnostaan sitrukset kasvavat mielestäni pääsääntöisesti todella kauniiksi. Jos minulla tulee epäilys, että puussa on ötököitä, leikkaan mieluummin enemmän kuin menettäisin koko kasvin niiden takia. Leikkaan myös silloin, jos kasvit ottavat kiinni kattoon tai eivät mahdu enää ovista. Leikkaan vain tarpeesta, mutta silloin huolettomalla kädellä pääasiassa keväisin, Raila kuvailee omia tapojaan.