Pensasruusut ovat näyttäviä ja yllättävän helppohoitoisia
Keskikesällä kukkivassa Helsingin Meilahden ruusutarhassa ymmärtää nopeasti, miksi juuri ruusua pidetään kukkamaailman kuningattarena. Syitä on monia – esimerkiksi toinen toistaan suloisemmat tai uhkeammat kukat, niiden hempeästä dramaattiseen ulottuva väriskaala tai makean mausteiset tuoksut, jotka leijuvat vahvoina auringon lämmittämässä ilmassa.
– Ruusuissa on oma hohtonsa. Ehdottomia suosikkejani ovat pensasruusut, joista varsinkin juhannusruusut ja tarhapimpinellaruusut iskevät suoraan sydämeen, sanoo Helsingin kaupungin kasviasiantuntija Satu Tegel.
Satu Tegel hurmaantuu ruusuista läpi koko kesän. Helppohoitoisimpien pensasruusujen kasvatuksessa on hänen mukaansa lähes mahdotonta epäonnistua.
Ruusujen pitkä historia
Monen ruusun silkkisillä terälehdillä on viehättävää historian havinaa, ovathan upeakukkaiset kasvit sulostuttaneet ihmiselämiä satojen vuosien ajan. Meilahdessakin kukkiva kirjoapteekkarinruusu on tiettävästi vanhimpia kirjavakukkaisia ruusuja – se tunnettiin jo 1500-luvulla. Näyttävä matalahko lajike kuuluu ranskanruusuihin.
Ruusutarhassa on myös paljon suomalaista ruusuhistoriaa. Pensaiden edessä olevissa kylteissä vilahtelee supisuomalaisia nimiä kuten Iitin Tiltu, Onni, Auli ja Herttoniemen Helena – sekä Tove Jansson ja Tarja Halonen.
Suomen rikkaasta ruusuperimästä on Tegelin mukaan syytä olla ylpeä.
– Ruusuissamme näkyy sekä Ruotsin että Venäjän vahva vaikutus. Osa suomalaisista lajikkeista on uusia, täällä jalostettuja ja hyvin menestyviä. Toiset taas ovat niin ikivanhoja, ettei niiden alkuperästä ole tarkkaa tietoa. Jälkimmäisiin kuuluu kaikkien tuntema juhannusruusukin. Arvellaan, että se saattaisi olla päätynyt meille jossakin vaiheessa Venäjältä.
Monet vanhat ruusut ovat kotimaisia löytöruusuja eli niiden taimi on kaivettu esiin esimerkiksi vanhan puutarhan perukoilta, eikä alkuperäistä nimeä enää ole tiedossa. Löytöruusuille on sitten annettu uusi nimi esimerkiksi löytöpaikan tai löytäjän nimen mukaan.
Meilahden kaltaiset julkiset ruusutarhat ovat oivia kohteita eri ruusulajikkeiden tarkasteluun. Pienellä vaivannäöllä omaan puutarhaan löytyvät juuri oikeat lajikkeet.
Upeaa kukintaa pitkin kesää
Alkukesällä kukkivien tarhapimpinellaruusujen jälkeen Satu Tegel hurmaantuu runsaskukkaisista tarhakurtturuusuista. Sitten on muhkeiden ja voimakastuoksuisten ranskanruusujen vuoro.
– Myös ruusujen kukintaa seuraavilla kiulukoilla eli ruusunmarjoilla on tärkeä koristearvo. Parhaimmillaan kirkkaan oransseina tai paloautonpunaisina hehkuvat kiulukat ovat yhä näyttäviä kuin toinen kukinta.
Kekkilän Perenna- ja ruusumulta on korkealaatuinen multa ravinteikkaassa maassa viihtyvien ruusujen istuttamiseen ja uusien istutusalueiden perustamiseen.
Sitkeimmät ruusut sinnittelevät kukassa syksyyn asti. Lopulta pakkanen koristelee viimeisten kukkien terälehdet kuin sokerihuurrutetuiksi. Pensasruusuissa yhdistyykin Tegelin mukaan monta hyvää puutarhakasvin ominaisuutta.
– Pensasruusut ovat kasvutavaltaan ja olemukseltaan kuin mitkä tahansa muutkin komeat pensaat, jotka antavat puutarhaan ympärivuotista näkösuojaa ja kiinnostavia muotoja. Lisäksi pensasruusuja istuttamalla saa nauttia upeasta kukinnasta koko kesän, kunhan kiinnittää lajikkeita valitessa huomiota kukinta-aikoihin.
Mutkattomimmat ruusut, kuten tarhapimpinellaruusut ja useimmat tarhakurtturuusut ovat niin helppohoitoisia, että ne porskuttavat lähes oman onnensa nojassa. Tegel toteaa, ettei helpoimpien pensasruusujen kanssa oikeastaan edes voi epäonnistua.
– Ne pysyvät vuodesta toiseen kauniina, kun niitä hoitaa leikkaamalla vanhimmat oksat keväisin pois. Säännöllinen kasvun uudistaminen vähän kerrallaan on paljon kannattavampaa kuin se, että kaikki oksat poistettaisiin yhdellä kertaa melkein maata myöten. Jälkimmäinen on raju toimenpide, jota en suosittele kuin pakon edessä. Huonokuntoiset ruusut eivät toivu siitä välttämättä koskaan.
Suomen monipuolisesta ruusuperimästä riittää iloa koko kesäksi sekä puutarhaan että kauniisiin asetelmiin.
Tule toimeen piikkien kanssa
Ruusujen pistävät piikit mietityttävät monia, mutta Tegelin mukaan niidenkin kanssa on helppo tulla toimeen. Asiantuntija neuvoo istuttamaan piikikkäimmät ruusut kasviryhmien keskelle, jolloin terävät okaat eivät vahingossa raavi ohikulkijoita. Ruusujen hoitotyöt taas sujuvat naarmuitta, kun varustautuu pitkähihaisilla ja -lahkeisilla vaatteilla. Pitkät varret tulee olla myös oksasaksissa ja piikit kestävissä ruusuhanskoissa.
– Piikikkyys vaihtelee suuresti lajikkeen mukaan. Esimerkiksi suviruusujen ja valamonruusujen kukkivissa versoissa piikkejä on vain vähän.
Ruusuja valitessa kannattaa huomioida myös lajikkeen taipumus tehdä juuriversoja.
– Voimakkaasti versoville ruusuille on syytä varata kasvupaikka, jossa ne saavat rauhassa levitä. Toinen keino on istuttaa ruusut niin, että niiden ympäri pääsee ajamaan ruohonleikkurilla, säännöllinen leikkaus nimittäin nitistää juuriversot.
Kestävimmät ruusut menestyvät melkein missä tahansa maassa, mutta ravinteikkaassa mullassa kukinta on runsainta lajikkeesta riippumatta.
– Säännöllisen lannoituksen lisäksi ruusujen elinehtona on aurinko. Varjossa kukinta jää vaatimattomaksi, joten ruusut tuleekin aina istuttaa aurinkoiselle paikalle.
Käytä harkintaa ruusujen valinnassa
Taimimyymälöiden runsaiden ruusuvalikoimien edessä aloittelevalla tarhurilla menee helposti sormi suuhun. Mistä ihmeestä tietää, mikä ruusu sopii juuri omaan puutarhaan?
Satu Tegel kehottaa käyttämään valintaan riittävästi aikaa ja vaivaa.
– Sopivia lajikkeita voi tutkailla kiertelemällä vaikkapa Meilahdessa tai muissa julkisissa ruusutarhoissa. Ruusutarhoja eli rosariumeja löytyy ympäri Suomen. Myös joillakin ruusuihin erikoistuneilla taimistoilla on omat näytemaansa.
Kekkilän Ruusulannoite on kaikille ruusuille soveltuva, veteen sekoitettava kastelulannoite, jonka tarkkaan suunniteltu ravinnekoostumus avustaa ruusujen kukinnan täyteen loistoonsa.
Yksittäisiä kukkia enemmän huomiota kannattaa kiinnittää ruusun kasvutapaan, kukkarunsauteen ja yleiseen olemukseen.
– Hyvät pörriäisruusut tunnistaa puolestaan siitä, että niiden kukat kiinnostavat kimalaisia ja muita mesipistiäisiä, Tegel muistuttaa.
Taimikaupoilla on hyvä katsoa nimilapusta vielä ruusun viljelymaa. Tegel suosittelee kotimaisia taimikantoja, jotka menestyvät meidän olosuhteissamme ulkomailta tuotuja varmemmin. Juhannusruusun tapaiset kaikkein kestävimmät lajikkeet pärjäävät pohjoista Suomea myöten.
– Varmista aina myös se, että ruusu on omajuurinen. Jos sattuu paha talvi ja ruusu paleltuu, omajuurinen taimi lähtee juuresta uuteen kasvuun, asiantuntija vinkkaa.
