Huonekasvit
Peikonlehti
(Monsterasläktet)
Monstera deliciosa
Peikonlehti on näyttävä ja kookas huonekasvi. Peikonlehden eli jättipeikonlehden lehdet ovat suuria, kiiltäviä ja väriltään vihreitä. Nuoren kasvin lehdet ovat pienempiä ja ehjäreunaisia, herttamaisia, mutta kasvin varttuessa uusien lehtien koko kasvaa ja ne avautuvat voimakkaasti liuskoittuneina.
Veden tarve:
Keskiverto
Valon tarve:
Puolivarjo
Värit:
Vihreät lehdet Moniväriset lehdet
Kukinta-aika:
none
Suosittelemme tämän kasvin kanssa:
Multa:
Lannoite:
Peikonlehti on köynnöstävä, vehkakasveihin kuuluva viherkasvi, joka voi kasvaa ajan mittaan erittäin kookkaaksi ja tarvitsee silloin tukea. Vanhemmiten peikonlehti kasvattaa pitkiä, ruskeita ilmajuuria. Lehtien pinta on nahkea, mikä vähentää veden haihtumista lehden pinnan kautta. Vanhempien ja kookkaiden kasvien lehtien halkaisija voi olla 50 cm. Keskikokoisen peikonlehden lehdet ovat yleensä 10-25 cm leveitä. Kasvin korkeus on 50-150 cm iästä ja kasvatustavasta riippuen. Peikonlehti on myrkyllinen.
Peikonlehti kukkii huonekasvina erittäin harvoin, yleensä vasta iäkkäänä ja vain mikäli kasvuolosuhteet ovat suotuisat. Kukkiessaan se muodostaa suuren suojuslehden sisään tähkämäisen kellertävän kukinnon. Kukasta kehittyy vuoden ajan kypsyttyään syötäväksi kelpaava hedelmä.
Peikonlehti viihtyy kirkkaassa valossa, jolloin lehdet voivat hyvin, mutta sietää hyvin puolivarjoa. Kasvi sopeutuu myös varjoisaan paikkaan, missä sen kasvu tosin hidastuu. Paahteesta kasvi ei pidä. Peikonlehti viihtyy parhaiten 18-22 °C asteen lämpötilassa. Kasvualusta saa olla ravinteikas, ilmava, hiekansekainen multa. Sopiva multa on Kekkilä Kukkamulta, altakasteluruukuissa käytetään Kekkilä Viherkasvimultaa.
Viime aikoina harrastajat ovat hullaantuneet jättipeikonlehden kirjavalehtisistä lajikkeista, kuten Monstera ’Variegata’. Jättipeikonlehden lisäksi sukuun kuuluu pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa ’Borsigiana’) ja aarnipeikonlehti (Monstera adansonii). Pikkupeikonlehti pysyy nimensä mukaisesti pienempikokoisena kuin jättipeikonlehti. Myös aarnipeikonlehti on jättipeikonlehteä sirompi.
Menninkäisenlehti eli Monstera obliqua on erittäin harvinainen huonekasvi.
Peikonlehteä kastellaan tasaisesti ympäri vuoden, mutta kesällä runsaammin. Pintamullan on hyvä kuivahtaa välillä, ettei kasvin juuret mätäne. Talvella viileämmässä paikassa, veden tarve laskee hieman. Kasvi nauttii korkeasta ilmankosteudesta, joten tarvittaessa sumutellaan usein. Mitä lämpimämmässä peikonlehti on, sitä useammin sitä olisi sumuteltava. Lehtien kärjet ruskehtuvat liian kuivassa ilmassa ja veden puute voi aiheuttaa laikkuja lehtiin. Liiallisesta kastelusta peikonlehti kellastuttaa lehtiään.
Peikonlehtien lehden kärkiin saattaa muodostua vesitippoja. Kasvi haihduttaa lehdillään sitä vettä, jota se imee mullasta juurillaan. Tämä on peikonlehdille tyypillinen ilmiö, joka poistuu, jos kasvin kastelua hiukan vähennetään.
Peikonlehti vaatii melko paljon ravinteita. Sitä lannoitetaan kerran viikossa Kekkilä Viherkasviravinteella tai Kekkilä Kasviravinteella huhtikuusta syyskuuhun. Talvikaudenkin aikana ravinteita voi muutaman kerran antaa.
Peikonlehden ilmajuuria ei katkaista, koska peikonlehti kuluttaa turhaan energiaa kasvattaessaan heti uusia. Ilmajuuret ohjataan multaan, jolloin ne alkavat kasvamaan normaalien juurten tavoin.
Tarvittaessa peikonlehden versoja voi leikata keväisin kasvun hillitsemiseksi. Peikonlehti on helppo lisättävä. Varsi- ja latvapistokkaat juurtuvat keväällä ja kesällä suoraan kosteaan multaan pistettyinä, kun mullan alle osuu vähintään yksi ilmajuuri.
Nuoret kasvit istutetaan uudelleen joka kevät tuoreeseen Kekkilä Kukkamultaan tai Kekkilän Viherkasvimultaan. Iäkkäämmät peikonlehdet ovat tyytyväisiä pintamullan vaihtamiseen.
