Kellopasuuna

Kotimaassaan Brasiliassa kellopasuunat kasvavat 3-5 metrin korkuisiksi pensaiksi ja puiksi, meillä koristekasvina se kasvatetaan yleensä 100-150 korkeaksi. Kasvilla on suuret, ovaalinmuotoiset lehdet, jotka ovat pituudeltaan 15-25 cm ja 10-15 cm leveitä. Kukat vaihtelevat lajikkeissa punaisen, valkoisen ja keltaisen eri sävyissä. Kellopasuuna on tappavan myrkyllinen; pieninä määrinä aiheuttaa aistiharhoja.

Kellopasuunaa käytetään meillä kesäkukkien tavoin, sillä se varistaa lehtensä talveksi. Kasvi talvehtii parhaiten viileässä sisätilassa.

Kukkiakseen pasuunat tarvitsevat keväästä syksyyn paljon valoa, lämpöä, vettä ja lannoitteita. Jos pasuunan siirtää kesäksi ulos, sitä ei saa heti laittaa suoraan aurinkoon, sillä lehdet voivat palaa. Kasvi totutetaan aurinkoon vähitellen. Loppukesästä se sietää jo suoraa paahdetta. Kellopasuunat kasvatetaan yleensä ruukkukasveina, joten sopiva multa on Kekkilä Kesäkukkamulta tai Kekkilä Kukkamulta. Ruukkukoko saa olla rehevälle kasville kohtalaisen kookas, joten ruukun pohjalle laitetaan salaojitukseksi ja kevennykseksi reilu kerros Kekkilä Ruukkusoraa.

Kasvukaudella kellopasuunan ruukun pintamulta saa hieman kuivahtaa kastelujen välillä, mutta kesähelteillä kasvia voi joutua kastelemaan päivittäin. Viimeistään nuokkuvat lehdet kertovat, milloin kasvi tarvitsee vettä. Pasuunoita lannoitetaan keväästä kukinnan loppuun saakka parin viikon välein. Lannoitteeksi sopii Kekkilä Kesäkukkaravinne tai Kekkilä Kastelulannoite.

Talvella pasuunat varistavat lehtensä, jolloin niille riittää vesitilkka silloin tällöin. Paras talvettamispaikka on viileä, pakkaseton tila. Lehdettömät pasuunat eivät tarvitse talvella valoa, joten ne voi talvettaa pimeässä kellarissa tai autotallissa. Pimeästä ne tuodaan valoon helmikuussa.

Pasuunoita voi yrittää talvettaa myös sisällä asuinhuoneen lämmössä. Sielläkin ne yleensä varistavat lehtensä. Lisäksi ne pyrkivät kasvattamaan honteloita talviversoja, jotka ovat herkkiä vihannespunkeille.

Pasuunat voi leikata milloin tahansa syksyn ja kevään välillä. Kevätleikkaus on selkein, sillä silloin näkee, mitkä oksat ovat talvehtineet parhaiten. Kasvin voi halutessaan typistää tapiksi, reilun 30 sentin mittainen runko riittää.

Leikatut oksan- ja rungonpätkät voi käyttää pistokaslisäykseen. Pistokkaaksi riittää noin 15-senttinen pätkä, joka juurtuu helposti sekä vesilasissa että suoraan multaan pistettynä. Pistokkaat eivät välttämättä kuki vielä samana vuonna.