– Tavoitteenani on, että voin istua ja katsoa, kun ruokani kasvaa ja leviää itsestään, sanoo Satu Hovi. Yrttiasiantuntija ja useita teoksia omavaraisuudesta kirjoittanut kirjailija myöntää, että tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan myös työtä ja tietoa.
Perennalla tarkoitetaan monivuotista, ruohovartista kasvia, eikä määritelmä sulje pois luonnonkasveja tai monivuotisia yrttejä. Yleensä perennoiksi mielletään kuitenkin puutarhan koristekasvit. Satu osaa kertoa, kuinka kauneutensa vuoksi kasvatettavia perennoja voidaan käyttää myös ruoaksi.
Satu kerää kokemusta ja tietoa kasvien ruoka- ja rohtokäytöstä muun muassa omia yrttitarhojaan hoitamalla. Toinen mukailee keskiaikaisten luostarien puutarhoja, toisessa kasvatetaan isoäidin aikaisia koristeperennoja, satoisimpia luonnonyrttejä ja kokeillaan esimerkiksi aasialaisia yrttejä.
Monen kasvin nuput ja raa’at siemenkodat ovat erityisen herkullisia.
Viehättävät ja käytännölliset koristekasvit
Perinteiset perennat ovat kauniita ja monivuotisena helppoja kasvatettavia, kunhan löytävät paikkansa.
– Yrttitarhojeni maa on aika karua, ja perennat leviävät hitaasti. Istutankin yleensä kolme samanlaista kasvia eri paikkoihin, ja toivon, että edes yksi niistä viihtyisi. Kun ne menestyvät, ne leviävät, mikä on kätevää.
Liian hyvin viihtyvistä perennoista Satu pääsee helposti eroon syömällä ylimääräiset tai jakamalla niitä muille.
Perennat ovat vaihtelevaa ruokaa, sillä usein kasvin kaikki osat ovat syötäviä. Monet sopivat mausteiksi, ja onpa niillä rohtokäyttöäkin. Satu kertoo, että monen kasvin nuput ja raa’at siemenkodat ovat erityisen herkullisia.
Satu Hovin mielestä itsestään leviävät perennat ovat käytännöllisiä ruokakasveja. Kuva: Harri Virtanen
Ajankohtainen omavaraisuus
Sadun mukaan yhä useampi haluaa olla omavarainen. Jotkut pyrkivät jopa niin pitkälle, etteivät tarvitse rahaa juuri ollenkaan. Omavaraisuuden ympärille on kehittynyt yhteisöjäkin.
– Korona-aika opetti, että kotonakin on kivaa ja että puutarhanhoito on hyvä harrastus. Kun kerran harrastaa kauniita kukkia, voi samalla kasvattaa syötävääkin.
Omavaraisuuden eteen pitää tehdä työtä, opetella ja kokeilla. Pitkää talvea varten säilöminen on aikaa vievä osuus. Satu rohkaisee aloittamaan pienestä ja kasvattamaan omavaraisuutta vähitellen.
Mitä perennoja kannattaa kasvattaa ja miten?
Satu uskoo, että alun perin monia koristeperennojakin kasvatettiin hyötykäyttöön, mutta ajan mittaan koristearvosta tuli keskeisempi syy viljelyyn. Nyt tieto kasvien hyötykäytöstä kiinnostaa entistä useampia.
Sadun mielestä on tärkeää, ettei käytä torjunta-aineita, kun kasvattaa perennoja syötäväksi. Myös lannoitus kannattaa pitää mahdollisimman luonnonmukaisena. Taimien on hyvä olla laadukkaita. Niiden ei välttämättä tarvitse olla ostettuja, sillä kotipuutarhurien keskuudessa niitä vaihdetaankin.
Mieluisimmat lajit löytää kokeilemalla:
– Jokaisen suu on erilainen. Aina kasveista ei voi toisen puolesta sanoa, ovatko ne hyvänmakuisia. Myös maaperä ja vuodenaika voivat vaikuttaa makuun.
Kaikki malvat ovat monikäyttöisiä ruokakasveja.
Sadun parhaat syötävät perennat
Malvat ja malvikit (Malva spp., Lavatera spp.)
Kauneutensa vuoksi rakastetut malvat ja malvikit ihastuttavat myös syötynä. Kaikissa lajeissa maanpäälliset osat ovat syötäviä. Lehtiä voi käyttää salaateissa ja kypsennettyinä. Myös kukkia voi syödä, mutta parasta on tuoreelta herneeltä maistuvat nuput ja raa’at siemenkodat. Niitä voi myös säilöä.
Tarhaillakko (Hesperis matronalis)
Tarhaillakon viehkeää tuoksua rakastetaan, mutta harva tietää, että sen lehdet ja kukat ovat syötäviä. Ne sopivat parhaiten salaattiin.
Kultapäivänliljaa pidetään maukkaimpana päivänliljana.
Päivänliljat (Hemerocallis spp.)
Kaikkien päivänliljalajien kukat, lehdet ja juuret ovat syötäviä, mutta kultapäivänliljaa pidetään maultaan parhaana. Vitamiinirikkaita kukkanuppuja suositaan kiinalaisessa keittiössä, ja niitä saa kuivattuina myös aasialaisista kaupoista. Nuppuja paistetaan voissa tai friteerataan. Maku muistuttaa parsaa ja sopii yhteen herkkusienien ja sipulin kanssa. Pähkinänmakuiset juuret ovat parhaita syksyllä tai keväällä, lehdet taas hyvin nuorina.
Kurjenpolvet (Geranium)
Kurjenpolvista erityisesti verikurjenpolvea ja tuoksukurjenpolvea on käytetty jo keskiajalla monipuolisesti. Kaikkien kurjenpolvien kukkia voi lisätä salaattiin sekä annosten ja juomien koristeeksi. Myös kuivattu verso ja juuri ovat käyttökelpoisia.
Verikurjenpolvi on ollut suosittu käyttökasvi jo keskiajalla.
Ukonkello (Campanula latifolia)
Kauniskukkaisen ukonkellon innokasta leviämistä voi helposti rajoittaa syömällä. Myös ukonkellon paras osa on raa’at, vihreät siemenkodat. Niiden puhdistamisessa on iso työ, mutta jos vaivan viitsii nähdä, saa herkullisen lisän salaatteihin, wokkiin, risottoon, keittoon tai säilykkeisiin. Myös kukat ja lehdet ovat syötäviä.
Ruskolilja ja tiikerililja (Lilium lancifolium ja Lilium bulbiferum)
Perinteiset rusko- ja tiikerililjat ovat japanilaisessa ja kiinalaisessa keittiössä suosittuja vihanneksia. Kukista ja sipuleista voi valmistaa etikkasäilykkeitä. Sipuleita voi myös keittää, paistaa tai paahtaa ja niiden sisältämää tärkkelystä voi hyödyntää saostamisessa.
Sikuri sopii myös talvikäyttöön, jolloin sitä hyödetään sisällä.
Rantakukka (Lythrum salicaria)
Luonnossakin kasvavana rantakukan nuoret versot sekä varren kuorittu ydin sopii syötäväksi. Violetinpunaisia kukkia voidaan käyttää leivonnaisten värjäämiseen.
Sikuri (Cichorium intybus)
Sikurin kolmea muunnosta on viljelty ennen paljon hyötykasveina ja monessa ruokakulttuurissa sikuri on edelleen yleinen. Inuliinia sisältävä juuri on makeahko. Sitä on paahdettuna käytetty kahvin korvikkeena, mutta siitä saa hyvää juomaa paahtamattakin. Nuoria lehtiä käytetään salaateissa. Kesän edetessä maku voimistuu. Lehdet sopivat myös kastikkeisiin ja kuivattuna niistä voi tehdä teetä. Kukkia voi lisätä salaattiin ja nupuista voi tehdä pikkelssiä. Salaattisikuri sopii myös talvikäyttöön, jolloin sitä hyödetään sisällä. Runsasta ja jatkuvaa käyttöä ei suositella.
Suikeroalpien kukissa on sitruunainen maku.
Suikeroalpi ja maahumala (Lysimachia nummularia ja Glechoma hederacea)
Monia harmittaa, kun maanpeitekasvit suikeroalpi ja maahumala valtaavat alaa puutarhassa. Molemmat ovat erinomaista syötävää!
Maahumalan lehtien ja kukkien pippurinen ja sitruunainen maku on maukas tuoreena. Se sopii erinomaisesti esimerkiksi fetajuuston, keittojen, marinadien ja kalan maustamiseen sekä kuivattuna teeyrtiksi.
Myös suikeroalpin kukissa on sitruunainen tuoksu ja maku. Kukat ja ylälehdet sopivat teeksi, mutta muut lehdet eivät maistu oikein miltään. Kaikkien alpien kukat ovat syötäviä.
– Miksi näin hyvistä kasveista pitäisi päästä eroon? kysyy Satu Hovi.
