Yrtit ja vihannekset
Mangoldi
(Mangold)
Beta vulgaris var. cicla, Beta vulgaris var. flavescens
Mangoldi on näyttävä ja koristeellinen kasvi keittiöpuutarhaan ja kukkapenkkiin. Lehtimangoldin suuria lehtiä käytetään pinaatin tapaan. Ruotimangoldista voi hyödyntää myös mehukkaan ja paksun lehtiruodin höyryttämällä sen parsan tapaan.
Veden tarve:
Keskiverto
Valon tarve:
Puolivarjo
Korkeus:
30-60 cm
Värit:
Vihreät lehdet Moniväriset lehdet
Suosittelemme tämän kasvin kanssa:
Lannoite:
Mangoldi eli lehtijuurikas on punajuuren ja sokerijuurikkaan sukulaiskasvi. Se on kaksivuotinen, mutta viljellään yksivuotisena, sillä talvehtiminen on epävarmaa.
Lehtien väri voi olla kellan-, punertavan- tai tummanvihreä ja lehtiruotien värikirjo vaihtelee valkoisesta, keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Kasvaa parhaiten voimakkaassa ja multavassa maassa. Kasvimaan multaa parannetaan keväällä Kekkilä Puutarhakalkilla, Kekkilä luonnonmukaisella Kasvimaalannoitteella ja Kekkilä Puutarhamullalla. Kasvupaikka saa olla aurinkoinen ja lämmin, myös puolivarjoinen paikka on sopiva. Paahteisella paikalla mangoldi ei viihdy.
Siemenet kylvetään touko-kesäkuussa maan lämmettyä 10 asteiseksi 2-3 cm syvyyteen. Taimiväliksi jätetään 20-30 cm ja riviväliksi 40 cm. Itämisaika on 15-25 vrk. Harvenna vahvimmalle taimelle kasvutilaa.
Voi myös esikasvattaa. Siemenet kylvetään toukokuussa Kekkilä Kylvö- ja taimimultaan.
Taimet koulitaan suurempiin ruukkuihin Kekkilä Kylvö- ja taimimultaan 1/ruukku. Taimet istutetaan ulos kesäkuussa.
Mangoli on helppo ja satoisa vihannes, kunhan huolehtii riittävästä kastelusta. Lisäravinteeksi sopivat Kekkilä Luonnonmukainen kasvimaalannoite tai Kekkilä Luonnonmukainen Puutarhalannoite tai ruohosilppu taimirivien väleissä.
Sadonkorjuuaika on noin 2 kk kuluttua. Aloita korjuu ulommaisista lehdistä vetämällä ne irti raparperin tavoin. Satoa saadaan pitkälle syksyyn saakka, sillä se kestää pientä pakkasta.
Erinomainen biotiinin, C- ja A-vitamiinin, magnesiumin ja kaliumin lähde.
Kerää nitraattia, joten se kannattaa ryöpätä. Ryöppäämisen jälkeen voi pakastaa. Voi myös korjata salaattiin ns. baby-leaf-kokoisena eli noin viiden – kymmenen sentin pituisina lehtinä. Silloin ei kaivata ryöppäämistäkään, koska nitraattia ei ole vielä ehtinyt kertyä lehtiin.
