Lannoitus palkitsee

Ravittu maaperä palkitsee runsaalla sadolla ja kestävällä kauneudella.

Maaperä tarvitsee lannoitteita, jotta se antaisi vuorostaan meille satoa, kukkia ja kauneutta. Maaperässämme ei ole tähän riittävästi tai oikeassa suhteessa ravinteita, sanoo Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Pertti Pehkonen.

Lannoittaminen on tärkeintä heti kasvukauden alussa keväällä. Juhannukseen mennessä tapahtuu ylivoimaisesti suurin osa kasvusta. Kasvit tarvitsevat typpeä kasvamiseen, ja juuri siitä on Pehkosen mukaan eniten pulaa.

– Typpi ei juurikaan varastoidu maahan, ja erityisesti lämmin ja kostea ilma kuluttaa sitä paljon.

Lannoittaminen kannattaa tehdä ennen sadetta, jotta lannoite valuu sateen mukana juurikerroksiin. Kuivina kausina on hyvä kastella heti lannoitteen levittämisen jälkeen. Kastelu lannoittamisen jälkeen vähentää esimerkiksi nurmikon polttovioituksia.

Kunhan muistaa lannoittaa, Pehkonen kehottaa.

Ylipuutarhuri itse suosii nestemäisen lannoitteen käyttöä. Helppokäyttöisenä se liukenee heti ja imeytyy kasteluveden mukana suoraan kasvien juurille. Nurmikolle on helpompi käyttää raemaista nurmikkolannoitetta.

Keskikesällä maa vaatii jo typpipitoista täydennyslannoitusta, jotta siitä saa ravinteita hyvälle kasvulle.

Kun sato on korjattu ja kasvukausi on vielä käynnissä, monivuotisille kasveille on hyvä antaa syyslannoitetta. Typpipitoista lannoitetta ei kannata enää antaa, koska se innostaisi kasveja turhaan kasvuun, eivätkä ne talvehtisi kunnolla. Syyslannoitus on tärkeää etenkin kukkiville kasveille ja marjakasveille. Se parantaa myös kasvien talvenkestävyyttä.

Helpoiten ravinteiden riittävyydestä voi varmistua, kun käyttää yleislannoitetta. Sitä annetaan enemmän paljon typpeä vaativille kasveille ja vähemmän muille. Aina voi käyttää myös tietyille kasveille suunniteltua lannoitetta.

Myös luonnonmukaisesti voi lannoittaa. Sen suurimmaksi eduksi Pehkonen näkee sen, että ravinteet vapautuvat hitaammin kasvien käyttöön. Ne myös hyödyttävät maan pieneliöstöä.

Muista kalkitus

Lannoittamisen lisäksi on muistettava kalkita. Puutarhamaan pH-arvon pitäisi olla neutraali, noin 6,5, jolloin ravinteet ovat kasveille liukoisessa muodossa. Suomen maaperä on luonnostaan hapanta, joten kasvit käyttävät sen kalkkivarantoja. Siksi maata olisi kalkittava parin vuoden välein pH-arvon nostamiseksi.

– Jos kalkitus on pielessä, ravinteiden lisäämisestä ei ole hyötyä, koska  kasvit eivät pysty käyttämään niitä kunnolla hyväkseen, Pehkonen muistuttaa.

Asiantuntijan vinkit eri kasvien lannoittamiseen

Nurmikkoa leikataan jatkuvasti, joten se vaatii typpipitoista nurmikolle tarkoitettua lannoitetta kasvaakseen. Lannoitteen levittämisen kanssa pitää olla tarkkana, koska epätasainen levitys näkyy nurmikossa rehevämmän tai niukemman kasvun raitoina.

Koristepensaat, kesäkukat ja ruusut kasvavat parhaiten typpipitoisessa maassa. Lannoitus tehdään keväällä yleislannoitteella. Kesäkukat tekevät koko kasvunsa muutaman kuukauden aikana, joten ne vaativat hurjasti typpeä, ruusut vielä enemmän. Kesäkukat kaipaavat myös lisälannoitusta.

Perennat, marjapensaat ja omenapuut kasvavat tasapainoisemmin, jos ne eivät saa liikaa typpeä. Sopiva määrä on otettu huomioon perennoille ja marjakasveille tarkoitetuissa lannoitusohjeissa.

Useimmat havut, rodot ja hortensiat ja esimerkiksi pensasmustikka viihtyvät happamassa maaperässä. Happaman maan kasveille on omat lannoitteensa, ja niitä ei kannata myöskään kalkita. Keväällä kasteluveden mukana annettava havu- ja rodolannoite elvyttää ikivihreät hyvään kasvuun.

Kasvimaan kasvit ovat keskenään erilaisia. Esimerkiksi juurekset ja mansikat eivät pidä liiasta typestä, kun taas pinaatti ja salaatti sitä haluaisivat. Kasvimaan kevätlannoittamiseen sopii myös luonnonmukainen puutarhalannoite tai yleislannoite.

Julkaistu Kekkilä Kesälehdessä 2013, kirjoittanut Teija Laakso, asiantuntijana Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Pertti Pehkonen.