Hyppää sisältöön

Viherkasvien vaalija

Viherkasvit ovat kulkeneet Katri Joensuun elämässä mukana lapsuudesta lähtien. Ilman rakkaita muistoja kantavia kasveja koti ei tuntuisi kodilta.

Pienestä pitäen

Herttaisen vaaleanpunaiset röyhelökukat saintpauliassa näyttivät viisivuotiaan Katri Joensuun mielestä maailman kauneimmilta. Tyttö oli ikionnellinen, kun isän lapsuudenkodissa naapurissa asunut mummo antoi runsaasti kukkivasta kasvistaan lehtipistokkaan mukaan. Kotona Katrin äiti opasti, kuinka hennon karvan peittämä pyöreä lehti työnnetään juurtumaan taimimullalla täytettyyn pottiin. Pistokas kasvatti pian uusia lehtiä ja alkoi kukkia.

Nyt, noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vaaleanpunakukkainen saintpaulia on yhä huonekasveihin hurahtaneen Katrin aarre. Emokasvista otetut pistokkaat kukkivat kilpaa muiden, sinisen ja valkoisen sävyisten saintpaulioiden kanssa lounaaseen avautuvalla ikkunalla. Itä-Afrikan sademetsien siimeksestä peräisin olevan laji on kotonaan katveisessa paikassa, suojassa paahtavalta auringolta. Ainoastaan sydäntalven aikaan kukinnassa on lyhyt tauko.

– Äitini opetti, että kotiin kannattaa hankkia vain sellaisia huonekasveja, joille on tarjota hyvät kasvuolosuhteet, Katri kertoo.

Huonekasvit ovat aina kuuluneet hänen elämäänsä. Lapsuudenkodissakin ne olivat arvostettuja perheenjäseniä, joista kerrottiin jopa tarinoita – niin kuin vaikka siitä reipaskasvuisesta posliinikukasta, joka kenenkään huomaamatta kieputti itsensä tiukasti pitsiverhon sekaan. Tai pitkin seiniä kiipeilleestä köynnöskasvista, joka tarrautui lujasti kiinni tapettiin. Lomamatkalla maistellun eksoottisen japaninmispelin ison luumun kokoisen hedelmän siemenet otettiin talteen nenäliinaan ja kylvettiin kotona. Monta vuotta kasvanut matkamuisto pääsi harmittavasti paleltumaan viime talvena.

 

Helpot hoitoniksit

Ensimmäisen ikioman huonekasvinsa Katri sai valita 10-uotiaana kukkakaupan hyllyiltä. Kasvin nimi on jo kauan sitten unohtunut, mutta Katrin mieleen on painunut, kuinka tärkeältä hänestä tuntui pitää siitä hyvää huolta. Sen hyvinvointi oli hänen vastuullaan. Kun kasvin multa tuntui sormeen kuivalta, sitä piti kastella. Keväällä ruukun multa täytyi vaihtaa ja tarkistaa, että kasvilla oli riittävästi tilaa ruukussaan.

Samoja hoitotapoja Katri noudattaa vieläkin. Muutaman kerran vuodessa hän kantaa lisäksi kaikki kasvinsa suihkuun ja huuhtelee vedellä pois lehtipintojen pölykerrokset. Kasvit virkistyvät silminnähden suihkuhemmottelusta. Pimeänä vuodenaikana ne piristyvät myös kasvivalojen alla. Kasvien säännöllinen kääntely varmistaa, etteivät ne kasva vinoon valoa kohti kurkotellessaan.

Katrille tärkeiden huonekasvien tarinat liittyvät usein läheisiin ihmisiin. Syvänvihreä, kiiltävälehtinen viirivehka on lahja äidin opiskeluaikojen vuokraemännältä. Joulukaktusvanhukset muistuttavat äidin lapsuudenkodista, jossa näiden kasvien emot kukkivat aina loppusyksyllä sähäkän aniliininpunaisina.

Katri nostaa omat joulukaktusamppelinsa loppukesällä ulos omenapuun oksalle. Se on isoäidiltä peritty konsti virittää kasvit kukkaan. Sopivasti kosteutta sekä lämmön ja viileyden vaihtelua kokevat kasvit alkavat työntää hurjalla innolla nuppuja pian sen jälkeen, kun Katri on kantanut ne takaisin sisälle.

Löytöjä taimivaihdosta

Monet Katrin uusimmat huonekasvit ovat peräisin opiskelijoiden kesken järjestetyistä taimivaihtotapahtumista. Niistä puutarhatieteitä lukenut Katri on löytänyt vanhoja, harvinaisiakin huonekasveja. Aikoinaan tavallisiin maatiaisamarylliksiin, amatsoninliljoihin tai apostolinmiekkoihin ei kukkakaupoissa nykyään juuri törmää. Bonsai-harrastusta varten Katri etsii myös leikkausta kestäviä pienilehtisiä lajeja.

– Yleensäkin suosin pieniä kasveja, sillä niitä mahtuu kotiin enemmän. Pikku pistokkaan voi hankkia ihan heräteostoksena. Sellaiselle löytyy aina sopiva kolo kotoa.

 

Viherkasvitrendit kilpipiilea pilea peperomioides Kekkilä

Jännittäviä hetkiä

Katri antaa tai vaihtaa pois omat ylimääräiset kasvinsa. Jos kasvi ei kaikesta hoidosta huolimatta näytä menestyvän, hänestä tuntuu mukavalta antaa se toisen ihmisen hoiviin tai viedä kasveja myös lahjaksi. Rönsyliljan tapainen vähään tyytyvä viherkasvilaji sopii sellaisellekin ystävälle, jonka peukalot eivät viherrä.

– Kaikista rakkaimpia ovat lahjaksi saadut kasvit sekä ne, jotka olen kasvattanut itse siemenestä asti. On aina yhtä jännittävä seurata, mitä siemenestä tulee.

Ensimmäinen riemun hetki koittaa silloin, kun siemen alkaa vihdoin itää. Katri seuraa tarkasti, miltä sirkkalehtien jälkeen ilmestyvät, taimen ensimmäiset oikeat lehdet näyttävät. Sitruskasvien siemenet lähtevät Katrin kokemusten mukaan todella helposti kasvuun. Kaksi vanhinta sitruspuutaan hän on kylvänyt jo pikkukoululaisena. Myöhemmin Katri on onnistunut taimettamaan esimerkiksi kuivattujen viikunoiden sisältä kaivamiaan siemeniä. Taimet ovat kasvaneet jo kolmatta vuotta.

Kerran Katri kokeili kasvattaa ananaksen kaupan tiskiltä hankitun hedelmän kannan tupsukasta. Sen terävien piikkien peittämät, kovahkot lehdet venyivät lopulta niin suuriksi, ettei kukkapöydällä riittänyt tilaa enää muille kasveille. Lopulta Katri kiikutti jätin mökille, jossa se saa jatkaa kasvuaan rauhassa.

Katrista huone tuntuu oudolta, jos siellä ei ole viherkasveja. Isoilla kasveilla on kodissa vakipaikat, mutta muuten Katri sommittelee kasveja usein uuteen järjestykseen, sillä erilaiset kasvutavat ja lehtimuodot korostavat toisiaan somasti. Matalakasvuiset lajit pääsevät lähimmäksi ikkunaa, jotta valoa riittää muillekin kasveille. Kukkapöydän tyhjä kolo täyttyy nopeasti uusista hankinnoista.

– Kasveja pitää olla paljon. Minua viehättää runsaus ja monimuotoisuus. Ympärillä olevasta vihreästä tulee hyvä ja levollinen olo. Vähän hassua, mutta minulla tulee omia kasveja matkoilla melkein ikävä.

Teksti: Heidi Haapalahti

Etsi