Kaktusaavikko Viherlaatikkoon – huolettomuuden huipentuma

Kuivuudesta kitumattomat kasvit

Erilaisten kaktusten ja mehikasvien kirjo on valtava ja uusia lajikkeita ilmestyy kauppoihin jatkuvasti. Lajeja yhdistää huolettomalle kastelijalle mieluinen piirre: ne pystyvät varastoimaan vettä versoihinsa, kun ne saavat kerralla kunnolla vettä. Tämä mahdollistaa pitkät tauot hoidossa. Kaktukset ja mehikasvit eivät pahastu paahteesta; tosin vastahankitut kasvit kannattaa varjostaa kevätauringon ensisäteiltä.

Mehikasvi- ja kaktuslajit omaavat monimuotoisen muoto- ja värimaailman, joita yhdistelemällä on helppo luoda Kekkilä Viherlaatikkoon mielenkiintoinen, kestävä ja pitkäikäinen istutusryhmä. Istutus viimeistellään Kekkilä Koristekivi-kerroksella, joka helpottaa hoitoa entisestään ja tuo istutukseen siistin ja viimeistellyn ilmeen.

Aavikon ja kuivien kasvupaikkojen kasveja

Viherlaatikon kaktusaavikko rakentuu etualan pyöreästä kuulakaktuksesta, joka pysyy kasvaessaan matalahkona. Kasvusto levenee mättääksi pyöreistä sivuversoista. Vierellä on jättipilarikaktus, joka nimestään huolimatta ei tuota tilaongelmaa moneen vuoteen kokonsa puolesta ryhmässä, sillä se on hidaskasvuinen. Eturivin päättää sievä valkopilkkuinen jänönopuntia, joka kasvaa tehden jänönkorvamaisia versoja vanhojen versojen päälle ja viereen.

Ylväs keihäsanopinkieli tuo ryhtiä ja graafista näyttävyyttä taustalla. Kookkaampana kohoava viikunaopuntia on sille oiva pari, kunnes pikkukaktukset saavat kokoa. Laidalla oleva pylväskaktus kohoaa vuosien varrella komeaksi pilariksi kuulakaktuksen taustaksi.

Miten teen istutuksen?

Viherlaatikon pohjalle levitetään 10 litraa Kekkilä Ruukkusoraa. Laatikko täytetään hiekkapitoisella ja niukkaravinteisella Kekkilä Kaktus- ja mehikasvimullalla, joka on räätälöity näiden kasvien vaatimuksiin. Multaa Viherlaatikkoon mahtuu noin 50 litraa. Laatikkoa täytettäessä ja istutettaessa mullan pinta saa jäädä muutaman sentin vajaaksi, jotta istutus pysyy siistinä kasteltaessa.

Piikkisten kaktusten istutus tehdään suojakäsineet kädessä. Jänönopuntioiden valkoiset tai keltaiset karvapilkut ovat hämäävän pisteliäitä. Kun kaktukset ja mehikasvit ovat tukevasti paikoillaan, levitetään mullan pintaan Koristekivi-kerros. Koristekiviä kannattaa varata riittävästi, jotta lopputulos on siisti ja kate peittää mullan kokonaan 1-2 cm paksuudelta.

Miten kastelen?

Kaktukset ja mehikasvit, kuten anopinkielet, varastoivat vettä versoihinsa. Luontaisilla kasvupaikoillaan ne saavat sadekausina kerralla reilusti vettä ja elävät sen turvin pitkiä kuivia kausia. Ryhmäistutuksessa jäljitellään näitä olosuhteita. Kasteluvesi annostellaan kookkaimpien kasvien juurelle, josta se leviää pienikokoisille kasveille. Pienijuurisille kaktuksille ja mehikasveille Viherlaatikon multatila on runsas, joten multa saa kuivahtaa reilusti kasteluiden välillä.

Katteena käytetty kivikerros pidättää kosteutta mullassa tehokkaasti, joten mullan kosteus kannattaa tarkistaa katteen alta. Ylikastelu on kaktusten ja mehikasvien yleisin hoitovirhe. Viherlaatikon aavikkoistutus pärjää ilman kastelua viikkoja, kun multa kastellaan kerralla kunnolla.

Viherlaatikon kyljissä olevat ilmareiät varmistavat osaltaan juuriston hapensaantia. Jos rei’istä näkyy tihkuvan kosteutta, on se merkki siitä, että pohjan vesitila on täynnä ja kasteluissa kannattaa pitää taukoa. Kaktuksilla ja mehikasveilla vesitila voi olla kuivana viikkoja. Talviaikaan kastelu on hyvin niukkaa. Kastelu on tarpeen vasta, jos versoissa näkyy nahistumista.

Ravinteita ja valoa

Kaktus- ja mehikasveja lannoitetaan kasvukaudella joka toisella kastelukerralla miedolla Kekkilä Kukkaravinne-liuoksella. Talveksi lannoitus lopetetaan. Runsaaseen aurinkoon ja paahteeseen sopeutuneet kaktukset ja mehikasvit hyötyvät Kekkilä Vihervalaisimen lisävalosta talven valottomina päivinä. Kaktukset ja mehikasvit viihtyvät talven huoneenlämpöä alemmassa tilassa, 10-15 asteessa. Viileämpi talvilepo edistää kaktusten ja mehikasvien kukintaa, vaikkakin ne pärjäävät ympäri vuoden normaalissa huoneenlämmössä.

Vloggaaja Maiju Voutilainen kissaystävällinen kaktusaavikko paahteiselle parvekkeelle

Vloggaaja Maiju Voutilainen, haaveili helppohoitoisista ja kissaystävällisistä kasveista, jotka viihtyvät kuumalla eteläparvekkeella. Kekkilä auttoi haaveen toteutuksessa ja lopputuloksena syntyi parvekkeen paahteen kestävä kaktusaavikko kauniiseen ja monikäyttöiseen Viherlaatikkoon.

Artikkelin aiempien ohjeiden mukaisesti tehty asetelma selviää vähäiselläkin hoidolla. Istutuksen voi siirtää talveksi sisälle, kunhan lattiamateriaali ei säiky liikakastelun yhteydessä mahdollisesti sille valuvia vesitippoja. Tutustu alta kauniin kaktusaavikon kasvilistaan ja inspiroidu Mansikkkan matkassa kodin ja parvekkeen vihersisustamisesta.